Kissojen puita ja tiskirättejä

Mie tässä taas odottelen iltavuoroon menoa ja kulutan aikaa.

Facebookissahan näkyy mainoksia ja kerran oli joku kissojen kiipeily/raapimapuumainos. Klikkasin sinne, mutten muista, miksi sieltä en tilannut. Ainiin, olisi vissiin pitänyt olla luottokortti (miulla ei ikinä ole ollut minkäänlaista luottokorttia, enkä ota). Kiipeilypuut rupesivat kiinnostamaan, kun niitä oli tosi hienoja ja isoja. Mie sitten laitoin googleen haun ja löysin sivun Petenkoiratarvike.
Sielläkin oli erilaisia kiipeilypuita ja tälläinen sieltä sitten tuli vain muutaman päivän päästä.

Kissa ei kuulunut kauppaan, vaan se oli omasta takaa :) Meijän Julia eli Julle, joka tuntee myös nimen Nalle :)

On vain yksi ongelma.
Mihin se laitettaisiin? On niin iso, ettei käy oikein mihinkään. Ei voi laittaa ikkunaseinälle, ettei lähde verhot, ei muille seinille, ettei lähde tapetit. Eikä sohvan taakse, ettei lähde ristallit lampusta (Nasu rakastaa kaikkea kiiltävää -> koruja ja killuttimia).
Raapimapuu on tosi tärkeä, jos yhtään säästäisi huonekaluja repimiseltä. Tai mattoja.
Kyllä nuo ainakin tykkäävät tuosta, kummallakin on omat lempparijuttunsa. Julia tykkää kömpiä tuon kaaren välistä (juuri ja juuri mahtuu) ja Nasu tykkää kiivetä noita putkia pitkin ylimmälle tasanteelle (siis ei tasanteelta tasanteelle) ja nukkuu mielellään ylimmällä ritsillä. Kerran se on tipahtanutkin sieltä :)

Entinen raapimapuu on ollut ahkerassa käytössä :) Sitä edellinen oli yhtä rajussa kunnossa.
Saa nähdä, kuinka kauan tämä nykyinen kestää, kun ei ole mitään pienenpieniä kisuloita nämä meijän likat :)

*****

Eilen tuli telkkarista Kuningaskuluttaja, jonka katsoin sen takia, kun kolme kovaa testasi Luxus-tiskirätit. Mie vähän ihmettelin, että mitä ne sellaset on. En mie kyllä oikein vieläkään tiedä, miksi nämä testatut oli Luxus-mallia... No, sitä testausta katsellessani tulin siihen tulokseen, että kaikkein parhaimpia on nuo omatekemät puuvilla-tai bambulangasta neulotut. Ihan mahtava imukyky ja irrottaa likaakin niin, ettei hampaat irvessä tarvitse hangata. Oliskohan nuo sitten Deluxe-mallia? Nekin kyllä vaativat vähän totuttelua alkuun, mutta kun niitä on ruvennut käyttämään, ei niistä halua luopua.

Sama juttu on noiden erilaisten pesimien kanssa, joita neulotaan akryyli- tai polyakryylilangasta. Esim. kahvipannun peseminen on tosi helppoa. Ei tarvitse hangata, senkun pyöräyttää puhtaaksi tai joku perunakattila, joka ei koneessakaan välttämättä lähde puhtaaksi, puhdistuu pesimellä tosi helposti. Lankahan on "muovia".

Ja eikös nämä rätit ja pesimet ole oikein tosi tosi ekologisia, kun ne voi pestä pesukoneessa kerta toisensa jälkeen 60°C:ssa? Jotkut kaupan räteistä voi pestä 40°C:ssa, eihän siinä lämmössä pöpöt kuole! Nehän vain villiintyvät ja lisääntyvät haaleassa pesussa.

Kolme kovaa valittivat myös sitä, että koko keittiö haisee, kun rätit rupeavat haisemaan. Neulotut eivät haise, ainakaan niin nopeasti ja niitä kun on tarpeeksi, tulee vaihdettua useammin ja pestyä niitä. Ehkä siksikään ne eivät ehdi ruveta haisemaan.

Oho, tulipas pitkä ylistys neulotuille tiskiräteille :)

*****

Mitähän sitä sitten tekisi? Taidan lähteä kahvin keittoon ja miettiä jatkoa sen jälkeen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Miulla on aamuvuorot.

P.S: Arvonta edellisessä postauksessa.