Nasu täs Moi!

Mieku niiiiin kauheest tykkään täst koneest, ni nyt meijän äitikkä sano, et mie saan kerranki jopa kirjottaa jotai.

Ihanaa! Toi on meijän äitikän yleisin sanonta ja tarttunu miuhukii :)
Ei miul varsinaisest mitää asiaa oo, mut tää kone on vaa nii ihqu, vai mite se kirjotetaa. Tää on niin lämminkii ja jotenkin pehmee, ku noi nappulat painuu miun mahan alla alas.
Mie vaa oikeestaa halusin kertoo, et millane mie oikeesti oon. Työhä tiijätte, et mie oon sellane plonti. Iha tyypilline sellane, mist kaik plontivitsitkii on lähtösi.
Mut mie oon kans yks rämäpää. Pää eellä menos joka paikkaan.

On se pää joskus jääny oven väliiki, ku liian innossain oon juossu tuulikaappii, ku porukat on tullu kottii.
Ja sit mie oon monest tippunu alas joka paikast mihi oon kiivenny. Se johtuu kuulemma siit, et miul oli elämän lähtökohat vähä huonot. Mie olin sellane aliravittu rääpäle, ku piti taistella ain ruuast muitten kans. Ja sitä taisteluu mie jatkoin täälkii itekseni, vaik ei ois tarvinnu.
Ja miut on leikattu kaks kertaa, eli ei oo enää ku seittemä elämää jälellä. Kaks kertaa oon syöny sopimatonta, mitkä on tukkinu suolet. Kerran söin rantasandaalin, oli se kyl pahaa... Ja hais ihan jalkahielle, hyi! Mitähä mie oikee aattelin, ku söin sen. Ku sit piti maha leikata auki ja ottaa tukos pois.
Mut semmone mie oon, en mie oikeestaan aattele mitää. Mie vaa teen ja oon.
Ja mie tykkään ihan hirveesti kaikist laatikoist. Mitä pienempi, sen parempi, etenkii pahvilaatikot on ihanii. Mut rottinkisetkii on kivoja. Iha sama, mitä materiaalii, ku ne on kaikki yht hyvii.

Täss on sellane kollaasi noist kaikkein parhaimmist koreist, mitä äitikkä on iha miuta varten ostanu. Kyl se on niin kiva, ku se miuta aattelee niin paljo. Se äitikkä.

Tääki on hirveen kiva, just miulle sopiva. Eikä haittaa yhtää, vaik kastuisin.

Ja mie oon hirveen kova puhumaa. Iha koko ajan miul on jotai sanottavaa, mut nuo ihmiset ei ain ymmärrä, mitä mie tahon. Paitsi äitikkä, ku se ain vastailee, et nii, joo, just. Hirveest se kyl miulle lässyttääkii, ei se oikeestaa muille, mut miulle. Se on meijän semmone äitikkä-tytärjuttu, mitä muut ei ymmärrä, eikä tajuu. Mut semmosiiha pitää ollakkii äitikällä ja tyttärellä. Semmosii yhteisii hetkii ja kaikkee. Ja sit se rutistelee miut kauheesti, toisaalt se on kivaa. Mut kyl se välil ärsyttää, ku mie oon kauheen keskittyny tuijottamaa ikkunast vaik ulos ja sit hää yhtäkkii tulee ja nappaa sylii.
Mutjoo, nyt se sano, et miun pitäs lopettaa, ku täst tulee muuten liian pitkä. Mut mieku pääsin alkuun, ni nythä miul ois asiaa vaik kui paljo.
Mut onse lopetettava, ku se käskee.

Mie tuun taas joskus sitte kertomaa jotai, jos sopii? Nyt mie meen nukkumaa ja pesulle, tai siis toisippäin....
Äitikkä käski kertoo, et oli ottanu vinkist vaarin ja sai kromen toimimaa. Mikä se sitten onkaan. Oli poistanu ja ladannu uuvelleen.
Moikka!