Miulla oli visio päässä ja pitkään suunnittelin yhden lipaston päällystämistä tapetilla. Tapettikin oli jo valmiina ja sieluni silmin näin lipaston valko/hopean hohtoraidallisena. Kyseinen tapetti oli alunperin tarkoitus laittaa olohuoneen seinälle ja siitä jo olisi pitänyt jotain ymmärtää. Että lipasto ei tule onnistumaan, kuten ei miehelläkään onnistunut seinän tapetointi. Kuvittelin, että kyllähän liimalla liimautuu kaikki jos ei liisterillä onnistu. Vaan eihän se niin mene. Kyllä liima liimasi, mutta kämmenen kokoisia ilmakuplia jäi sinne tänne plus pienempiä kuplia. Yhden ison sivun ja alasokkelin sain tapetoitua, kun meni hermot. Revin tapetit pois ja jouduin liottelemaan vedenkin kanssa, kun oli niin tiukkaan liimautunut kuplineen kaikkineen.
Ei muuta kuin maalausvehkeet esille.
Maalaus onnistui hienosti, tosi tasainen ja hyvä jälki tuli... kunnes kävin katsomassa, että jokohan alkaa kuivumaan. Löysin näitä:
Syyllinen on tämä:
Tänään sitten töiden jälkeen viimeistelin lipaston ruuvaamalla vetimet kiinni ja lastasin laatikot ja päällisen täyteen. Kyllä siitä sittenkin lipasto tuli. Mitä nyt valumia jäi kylkiin, mutta kelpaa miulle.
Tämmönen se oli alunperin, ainut huonekalu lapsuuden kodista ja tänne asti mukana kulkenut.
Että semmottista.
Loma on loppu ja arkinen aherrus alkoi. Stressikäyrä on laskenut kuin lehmän häntä. Levon takia sekä yksi iso asia on ne lääkelaskut. Niistä olen saanut todellakin harmaita hiuksia, kun en yhtään niitä ymmärtänyt. Olen nyt kolme kertaa laskenut niitä (eilen vierähti monta tuntia, kun uppouduin niiden maailmaan ihan täysin) ja nyt mie ymmärrän. En ihan kaikkea, mutta suurimman osan, harjoitusta vielä vaatii.
Tuntuu niin hyvältä. Keväällä eräs sairaanhoitaja yritti miulle opettaa päättelytapaa ja meinasi jo suuttua, kun en ymmärtänyt mitään :) Mutta nyt kun tilasin sen kirjan, huomasin, että verranto on miun tapa laskea. En olekaan niin tyhmä kuin luulin (ja varmaan se sairaanhoitajakin luuli ;) ).
Miusta niitä on jopa kiva laskea :) Ja miulla ei ole matikkapäätä ollut ikinä, aina ala-asteelta lähtien oli 6 paitsi kerran erään sijaisopettajan aikaan oli 9, kun ymmärsin kaikki hänen selityksensä. Ja päättelykykyä miulla ei ole yhtään. Roomalaisiin numeroihinkin miulla on muistikaava: XL CD M -> 10 50 100 500 1000 (XL koko CD levy ja M koko). Loogista, vai mitä? Muut numerot mie muistinkin jo ennestään, C:tä kysytään usein ristikoissa, kymppi on muuten vaan jäänyt mieleen, L D ja M tuottivat ennen vaikeuksia muistaa.
No, enää mie en stressaa noiden takia yhtään, onhan tässä vielä aikaa harjoitellakin.
Okei, nyt taidan tästä ruveta ruokaa vääntämään ja blogikierrostakin pitäisi lähteä tekemään.
Mukavaa viikon alkua kaikille!
P.S: Aamulla oli kylmä! Puolen seitsemän aikaan 3.6°C "lämmintä" ja auton ikkunat piti raaputtaa, onneksi laitoin kämmekkäät. Niin ja huivin! Hrrrr...
15 kommenttia:
Voi tassuttelija, minkä teki :)))
Mutta lipastosta tuli kaunis ja romanttinen :)
Eihän noin viattoman näköiselle "syylliselle" voi suuttua :) Kyllä ne lääkelaskut varmasti läpi menevät, tsemppiä!
Miten noin viattoman näköiselle kiukkuinenkaan olla...♥
Ihana tuo vanha ovi..olisiko kaapin ovi...☺
Ja nuo roomalaiset menevät minulla niin yli, kuin yli voi mennä...jopa tuon sinun selityksesi...☺☺
Kiitos :)
Irmastiina: Se on vaatehuoneen ovi. Tuollaisia meidän kaikki ovet on, ihan kulahtaneita :)
Ja mie kun luulin olevani niin hyvä selittämään :)
Ihana tassuttelija :)
Lipastosta tuli hieno, tasuttelijasta huolimatta ja kaunit vetimet!
Onhan tuon lipaston lopputulos todella suloinen kuitenkin!
Ihana tuo teidän kisu! Katsoo niin viattomasti, että enhän minä mitään ole tehnyt...se oli sen lipaston syy...mitäs oli inhottavan töhnäinen =0)
Itsekään en aikoinaan ollut lääkelaskuissa mikään mestari. Töitä sain tehdä, että ne meni jakeluun ja pääsin tenteistä läpi. (Ja mainittakoon, että ei, en ole liiemmin lääkkeitä jaellut valmistumisen jälkeen)
Kylmää alkaa tosiaan olemaan iltaisin ja öisin. Pakko jo pukea hieman lämpöisemmin, vaikka pyörällä polkiessa tuleekin lämmin mutta silti. Inhoan palelua ja kylmää!
Oikein hyvää viikkoa sinne sinullekin!
Suloinen tuunaaja! Ja onhan nyt ihanat pienet tassunjäljet koristeena lattiassa! Lipasto näyttää kyllä hyvältä!
Hih, onpahan aina taas pari uutta jälkeä muistojen "kirjassa"...suloinen ja niin viattoman näköinen pieni tassuttelija ;)
Lipastosta tuli paljon parempi valkoisena, nyt sopivat ruusuvetimetkin jotenkin paremmin. Hyvä tuunaus lopulta kuitenkin!
ps. Otan osaa noiden sun lääkelaskujen suhteen. Äitini on lähihoitaja ja kamppaili viimeiset pari kuukautta niiden kanssa myös. Nyt hänellä on viimeisetkin näytöt ja tentit takana ja helpotus oli valtava,,zemppiä sulle ja kyllä säkin niistä vielä selviät! Ja et varmasti ole tyhmä, korkeintaan sulla on ollut huonoja opettajia!
Voih, kun oli pieni käpälä oikein lipsunut märässä maalissa :D Olisit jättänyt muistoksi ne jäljet, olivat niin söpöt.
Tapetointi ei aina ole ihan helppoa. Kokemusta on... Hieno lopputulos palkitsee.
Eipä noin suloiselle tuunaajalle voi olla vihainen:)
Tapetointi on minusta vaikeaa, olenkin sovinnolla vältellyt sitä.
Äitini on hoitaja ja hän ei pitänyt koulussa ollenkaan matikasta, mutta lääkelaskut sujuivat häneltä lopulta hienosti. Joten tsemppiä, kyllä ne lähtevät hyvin sujumaan.
Kiitos! Nasu on miun oma pikkuapulainen ♥ Mietin miekin, että olisinpa jättänyt sittenkin ne selvimmät tassunjäljet.
Noiden lääkelaskujen kanssa mie joudun selviytymään ihan itse. Viimeksi olen niihin opetusta saanut 20 vuotta sitten ja nyt Valvira on keksinyt turvallisen lääkehoidon ja sen takia ne täytyy tenttiä nyt.
Onhan se turvallinen lääkehoito tosi tärkeää, mutta käytännön kanssa näillä laskuilla ei ole mitään tekemistä.
No, jos 3:n yrityksen jälkeen ei onnistu, sitten saadaan tukiopetusta.
Hieno lopputulos.
Voi hyvänen aika tuota tassuttelijaa :))
HIh, veti kyllä suun hymyyn - voi tassuttelijaa. Eikä noille tosiaan voi olla edes vihaisia :)
Kaunis tuli kuitenkin!
Tulipa kiva lipasto :) Mut kääk tuota kissaa :DD Kynsilakanpoistoaineella vois lähteä pois lattiasta jäljet..
Lähetä kommentti