Ostin kerran neonvärit/maalit ja tein sivun, johon sotkin noita värejä. Leikittelin räiskyvillä väreillä, sivu oli melkein valmis, kunnes maalasin koko sivun mustalla.
Neonvärejä ajatellessani ja käyttäessäni ja nytkin tätä sivua katsoessani pyörii päässä biisi: Neonkuu ja sydänyö. En muistanut, kenen biisi se on, mutta Google sen miulle ystävällisesti kertoi. Edu Kettunenhan sen lauloi aikoinaan 80-luvulla. 80-luku oli mielessäni sivua tehdessäni: tähdissä lukee näitä "ihania" 80-luvun muotiasioita :)....Jotka kuulemma on muotia tälläkin hetkellä.... Paitsi nuo järisyttävän isot olkatoppaukset....tai permanentti...
Mutta se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, josta Irwinkin aikoinaan lauloi.
Ei tuo sivu mikään mestariteos ole, mutta se onkin leikittelyä iloisilla väreillä tumman vastapainona. Kunhan leikin. Leikkiähän sitä välillä aikuinenkin tarvitsee, jos elämä heittääntyy hankalaksi.
Taidankin tästä painella kohta leikkimään lisää. Ja purkaa paineita paperille. Elämä kun on heittäytynyt hankalaksi taas vaihteeksi.
2 kommenttia:
Värit ovat kauniita ja koko työ on ihana!
Ikävää jos elämä on heittäytynyt hankalaksi...voimia sinulle!
neonvärit ovat taas muotia:)
Voimia!
Lähetä kommentti