sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

:(

Nasu on huonossa kunnossa :( Viime Marraskuussa leikattiin suolitukos ja nyt on oksennellut muutaman päivän aivan samalla tavalla, kuin silloin. Kaikki matot menivät pesuun ja aivan järkyttävä haju leijaili koko huushollissa. Nyt on siivottu ja samalla järjestys vaihdettu makkarissa ja vähän olkkarissakin.
Mutta se Nasu... Mies lähti Joutsenoon viemään eläinlääkäripäivystykseen sitä tunti sitten. Mitään ei ole kuulunut sieltäpäin, en tiedä kuinka käy. Pakko oli päästä purkamaan vähän tätä ahdistusta. Voi pieni Nasu, joka ei ole muutenkaan kovin vahva ja vankka. Huonoista oloista lähtöisin, pelastettiin piikiltä se silloin reilun vuoden ikäisenä. Ja pelastettiin piikiltä puoli vuotta sitten, kun vietiin leikkaukseen (päivystykseen). Mitenkähän nyt käy...? Voi pientä tyttöraukkaa. Juliakin on aivan surkuna ja orpona, ihmettelee, mihin se kaveri hävis. Toivottavasti tulee takaisin ja saa elää vielä monta vuotta. Se on niin iloinen ja ihana kisu...

Myöhemmin tänään:
Eläinlääkärireissu meni ja ell ei saanut laitettua tippaa, ei suolihuuhtelua (ei ollut sopivan kokoista letkua), ei leikattua (kun ei tippa mennyt) ja nyt on tyttöparan maha kasvanut tai oikeestaan patti siinä. Oiskohan kasvain vai tulppa.. Ei se kyllä tulpalta vaikuta, kun on iso pehmeä patti. Voi, kun nyt selviäisi vielä huomiseen, voisi viedä toiselle lääkärille.
Tukos se voisi kyllä olla, koska Nasu syö kaikkea mahdollista, eikä sitä pysty vahtimaan. Käy kaivelemassa roskiksia ja aukoo kaappeja. Eikä me jatkuvasti kotonakaan olla. Saa nyt nähdä, kuinka käy. On kyllä tosi huonossa kunnossa jo, ehkä johtuu tupla-annoksesta rauhoittavaa lääkettä tai kipupiikistä...
Niin, ja Levolacia pitäisi yrittää antaa, mutta eihän sitä saa menemään. On sellanen luikero, että luikertelee pyyhkeestäkin pois ja me ei kahdestaankaan mahdettu sille yhtään mitään. Ja ehkä se ei hyödytäkään, kun oksentaa kuitenkin heti kaikki pois, mitä suuhun menee. No, huomenna ollaan ehkä viisaampia ja tiedetään, kuinka käy. Peukut pystyyn.
Tässä tuore kuva turvapaikassa makoilevasta pikkupotilaasta, aika rauhalliselta näyttää. Ja tuimalta, silmätkin valaisee koko saunan.

P.S. Vaihdoin nyt tuon nimen takaisin entiseen, kun tässä blogissa tuntuu olevan niin paljon muutakin, kuin käsitöitä ja niitä näköjään tällä hetkellä tosi vähän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Peukuttelen täällä Nasun puolesta. On aina tuskaisaa jännätä lemminkinsä puolesta. Nasu ansaitsisi kertomasi puolesta terveenä olla ja elää.