Valkeaa pitsiä ja muuta

Vihdoinkin sain sen valmiiksi. Erään, jota olen tehnyt kuin Iisakin kirkkoa, pitkään ja hartaasti. Lopussa meinasi tulla kyllästyminen, liian iso työ. Mutta sainpahan valmiiksi, eikä siinä ole kuin yksi virhe :) Joka ei kylläkään haittaa millään tavalla, eikä sitä edes huomaa. Se on suht iso virkattu liina, halkaisija 43 sakaran kärjestä sakaran kärkeen. Kirpputorilanka pääsi liinaksi, vielä on reilu kaksi kerää valkoista Juliaa.

Eilen rupesin kaivelemaan kätköjä ja löysin yhdet vanhat sortsit, jotka olin laittanut varastoon, kun eivät mahtuneet päälle. Laitoin ne jalkaan katsoakseni, kuinka paljon niihin pitäisi laittaa lisäkiilaa ja yllätys: ne mahtuivat päälle!!! Ainoastaan lahkeet olivat liian lyhyet. Purin upslaakit pois ja ompelin taitteet ja nyt ne ovat sopivat. Ja mie kun luulin, ettei miulla ole sortseja ollenkaan. Nyt on, pellavaiset vieläpä :) Kuvaa mie en viitsinyt ottaa, kun ne on ihan tavalliset sortsit.
Tämän tarinan pointtikin oli näät se, että mie olen laihtunut. Ihan itsestään ja huomaamatta :) Paino ei ole pudonnut, mutta vaatteissa huomaa. Ehkä painokin tipahtaa, kun helteet hellittää ja nesteet lähtee pois.
Mie mietiskelin itsekseni, että mikä miut on laihduttanut. Luultavimpia syitä on: jatkuva veden juominen, uimassa käyminen (oikea uiminen, eikä pelkkä pulikointi) ja huonohko ruokahalu. Mie olen myös pähkäillyt, että nämä helteet jo pelkästään vievät energiaa ja kuluttavat kaloreita, saati sitten, että jotain tekee. Varmaan kaloreita kuluu tuplamäärä normaaliin verrattuna. Enhän mie tiedä, mutta luulen.
Joka tapauksessa, lupaan vähentää helteistä valittamista :)) ainakin vähän.