Syksy

Tai ainakin syksyinen ilma ja olo. Vettä satelee jo toista päivää ja on kylmä. Mielikin on aika apeana. Mielessä pyörii kaikenlaista.
Viime vuosi oli aika rankka ja odotettiin vuoden vaihtumista, luultiin, että helpottaa. Päinvastoin on käynyt. Tämä vuosi on ollut vielä rankempi, joku varmaan muistaa, kun kerroin miehen työpaikan lomautusuhasta. Lomautusta ei sitten tullutkaan, mutta siellä oli yt-neuvottelut ja ne ovat nyt päättyneet. Tällä viikolla, viimeistään Perjantaina pitäisi tulla tieto, jatkuuko työt vaiko eivät. Noin joka toinen irtisanotaan, joten läheltä liippaa, jos ei kohdalle satu.
Keväällä kuoli mummo, kuten varmaan muistattekin. Lisäksi äidin terveys reistailee, koko kesän on odottanut kutsua tarkempiin tutkimuksiin ja kutsu tuli Heinäkuussa, mutta pääsee vasta kuun lopulla tutkimuksiin. Hidasta on toiminta täälläpäin.
Ja noiden päälle, kun vielä lisätään työstressi, on kunnon cocktail valmis. Painettiin ennen lomaa kahdestaan tai kolmestaan neljän ihmisen työt ja uusia työntekijöitä sai opettaa jatkuvasti.
Ensi maanantaina alkaa taas työt, en tiedä millainen tilanne siellä nyt on. Enkä halua tietääkään.
Mutta näillä näkymin alkaa taas pyöräilyt. 15 km päivässä + kävelyt päälle, satoi tai paistoi. Miulla ei enää ole autoa, paitsi jos miehen työt loppuu, sitten on. Kumpikaan ei hyvä.
Ihme, että olen kuitenkin suht positiivisena ja järjissäni kaiken tämän jälkeen. Paino vain on noussut, enää en uskalla mennä edes vaa'alle. Vaatteet kiristää, vanhat takit on niin tiukkoja, ettei alle mahdu enää lämmintä, farkkujen alle ei mahdu pitkät kalsarit... Olen syönyt, herkutellut, ollut liikkumatta, kärsinyt univaikeuksista ajoittain. Ei vaan ole jaksanut lenkkeillä ja syöminen piristää (muka), valvominen lihottaa tutkimusten mukaan, joten ei ihme, että olen lihonut.
Mutta, syksy on uudistumisen aikaa ja uuden alku (luin jostain), joten katsellaan, mitä tuleman pitää. En vaivu synkkyyteen, vielä.