Neulominen ei ole kauheasti kiinnostanut viime aikoina, pari kerrosta silloin tällöin olen saanut aikaiseksi. Ja se tunika-toppi, jota neuloin, on purettu. Tennessee ei oikein soveltunut siihen kuvioon, jota olin tekemässä. Yläosasta tuli kamalan kova ja jäykkä. Aloitin uutta tekemään, mutta se taas valmistuu pikkuhiljaa.
Eilen illalla käytiin miehen kanssa lenkillä ja tällä kertaa otin kamerankin mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä vastaan tulee. Miekin näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Meillä oli hauskaa, kun otin kameran esiin.
Mies (P): Mitä kuvaat?
Minä: Noita leskenlehtiä.
P: Missä niitä on?
Minä: No, tossa nenän edessä =)
Lisäksi otin pari kuvaa, mistä näkee, että vain kävelymatkan päässä on maaseutua. Tämä on jännä paikka, ihan peruslähiö, keskustaan 5 km ja kävelymatkan päässä maaseutua toiseen suuntaan mennessä. Kesäkuussa tulee 6 vuotta täyteen täällä asumista ja olen tykännyt kovasti ja tykkään edelleen.Silloin, kun muutettiin, en tuntenut tätä laitaa kaupungista ollenkaan. Sanoinkin, että pitää ottaa kartta mukaan, kun lähtee lenkille, että osataan takaisin. Asuntoesittelyyn emme löytäneet, piti käydä lähimmältä R kioskilta pyytämässä kartta näytille. Jonka jälkeen löysimme paikan ja läksimme viimeisinä pois. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vaikkakin talo oli ja on ruma ulkoa (mineriittivuoraus), mutta se jokin tässä on.
Mutta sisältä ollaan laitettu nätiksi (omasta mielestämme) ja kotona on kiva olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti