Tuuliviiri rauhaton(?)

Heippa pitkästä aikaa!
Blogi on taas auki, kun olin jo tehnyt päätöksen, että tämä loppuu. Kuten olen tehnyt aiemmin päätöksiä, etten laita mitään sisustusjuttuja enää. No, tuuliviiri kun olen, en osaa pitää minkäänlaisia päätöksiä. Nyt päätän, etten päätä mitään. Paitsi, että en voi päättää sitäkään :)
Pitäisiköhän tämän blogin nimi olla Tuuliviiri eikä Tuulenpesä? Tuuliviiri kuvastaa paremmin ja parhaiten juuri tuota miun päättämättömyyttä ja päätösten pysymättömyyttä.

Ja kun aiemmin päätin, etten laita mitään sisustusjuttuja enää, tässä tulee het kättelyssä ensimmäinen sisustuskuva.  Mie nimittäin sisustin. Vai voiko niin sanoa, kun raahattiin metallisohva alakerrasta askarteluhuoneeseen ja sininen kaappi olkkariin? Nyt mie tykkään tästä huoneesta, vaikka onkin tupaten täynnä. Tänne on hyvä mennä nukkumaan joskus, kun uneton yö koittaa ja mies kuorsaa kuin höyryjuna. En mie kyllä tiedä, millasta ääntä höyryjuna pitää, mutta miehen kuorsaus ei ainakaan helpota miun univaikeuksia.

Niin paljon kaikkea kivaa ja pientä on ilmaantunut tässä kuukauden sisällä, joista olisin halunnut kirjoittaa tänne. Kuvittelin Instagramin riittävän miulle, mutta ei se riitä. Ei sinne hirveän pitkiä tarinoita halua kirjoitella ja kuten tiedätte, miulla on taipumus näihin hehtaaripostauksiin...
Sitäpaitsi miulla alkoi lomakin ja eilen tunsin olevani niin lomalainen, kun ei tarvinnut ruokaakaan laittaa.
Ensin käytiin kaupungilla kiertelemässä jopa muissakin kaupoissa kuin askartelusellaisissa. Käytiin mm. Lindexillä, josta löysin kympillä sortsit. Mie siis oikeasti ostin ittelleni vaatteen! Ja vielä sortsit, joita en ikinä olisi uskonut itselleni ostavani. Etenkin, kun mielessäni oli joku kiva paita, kun paitoja on paljon kivempi ostaa. Mutta on ne kyllä ihanat!

Ostopäätöstä kyllä auttoi se, että tuskastelin kotona lähtiessäni, kun miulla on niin huonosti kesähousuja ja sortseja. Joitain iänikuisen vanhoja leggareita ja capreja vaan.

H&M:ssäkin käytiin ja ostin uuden työlaukun. Vanha alkaa olla jo niin rikki, ettei siitä enää ole oikein mihinkään. Vaikka mie olenkin tuunailija ja kaiken korjailija, sitä ei saa millään korjattua. Kummastakaan laukusta ei nyt ole kuvaa tähän hätään. Uusikin taitaa olla niin vanhaa mallistoa, ettei nettisivuillakaan ole kuvaa.

Ne normaalit askarteluostoskierroksetkin tehtiin ja kaikenlaista pientä tarttui mukaan. Mutta uusin villitys Suomessa on aikuisten värityskirjat. Mie olen aiemmin tulostellut netistä kaikenlaisia kuvia, mutta aika harvan saa tulostettua A4 kokoisena, joten pikkukuvat on hermoja raastavaa piperrystä.
Niinpä miekin sitten päätin ostaa ihan oikean kirjan. Ja tietenkin värit. Facebookissa on ryhmä aikuisten värityskija porukka, jossa on hirveästi kehuttu Stabilon kyniä. Tusseja sekä puuvärejä. Tuolta meidän Suomalaisesta kirjakaupasta oli ne kaikki loppu, joten summamutikassa ostin nuo puuvärit (testattu ja erittäin hyviksi todettu eilen illalla) sekä kuitutussit leveällä kärjellä. Muitakaan kun ei ollut... Tussejakin on 20 erilaista, näitä pitäisi vielä testata. Sen verran kokeilin tuon kirjan takasivulle, että ei tullut läpi. Nyt riittää lomalle tekemistä: värittämistä ja art journalointia.

Eilisen kaupunkireissun jälkeen istuttiin melkein koko päivä ulkona paviljongissa kuunnellen radiota ja mie värittelin ja journaloin. Välillä käytiin vain sisällä saunassa ja taas jatkettiin istumista.

Palatakseni vielä siihen, ettei tarvinnut ruokaa laittaa, päätettiin tilata kebabit ja nekin syötiin ulkona.

Otettiin kumpikin juustoperunoilla, nami! Oikein jättiannos, josta loput söin tänään.

Tänään onkin sitten viileämpi päivä, mutta ajattelin, että jos laitan vähän enempi päälle, tarkenisin istumaan paviljongissa. Sinne taidan suunnata tänäänkin, koska ei sada.
Pari koneellista olen tänään pessyt pyykkiä, mutta muuten ajattelin kaikki kotihommat siirtää sadepäiville, joita onkin ensi viikkoon luvattu. Nätit ilmat pitää käyttää hyväksi ja nauttia ulkona olosta silloin, kun se on mahdollista.

Ja tämän maratoonipostauksen jälkeen toivotan teille oikein mukavaa päivää, toivottavasti jaksoitte tänne asti ja jos täällä kävit, olisi kiva, jos jättäisit jonkinlaisen merkin. Etten ihan yksikseni höpise täällä.