torstai 15. huhtikuuta 2010
Tyhjää
Niin siinä sitten kävi, että vanhempi likka muutti pois. Eihän se ollut kuin ajan kysymys, mutta mieli on yhtä tyhjä kuin kaapit hänen huoneessaan. Tähän huoneeseen pitäisi kehittää jotain, mutta ei ihan vielä. Nyt ei jaksa, eilen ja tänään ollaan kannettu tavaraa. Yllättävän paljon sitä mahtuu yhteen pienehköön huoneeseen. Nyt viimeistään sen tajuaa, että lapset eivät pysy ikuisesti äidin siipien suojassa, vaan lentävät pois. Omaan elämäänsä ja omiin kuvioihinsa. Vaikka eihän se tyttö asu kuin kahden kilometrin päässä :) Tyhjää on niin talossa kuin äidin mielessä.
Ei tätä vielä ihan täysin tajua, mutta kyllä tuntuu talo hiljaiselta. Nasu aiemmin maukui ja huusi, nyt on ihan hiljaa. Nuorempi tyttö on vaisu ja hiljainen, mies nukkuu ja mie vaan olen. Pää tyhjää täynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Haikeaa, mutta kuuluu elämään...Tuossa tilanteessa ajattelen aina, että olisi se myös kauheata jos vielä kolmekymppisenä pyörisivät äidin ja iskän helmoissa:)Kyllä se aikansa vie ennenkuin tottuu siihen, että lapsi ei asu enää kotona.
Varmaan tuntuu tyhjältä. Meilläkin on nuorempi enään kotona, että kun mies lasketaan mukaan, niin kolmistaa asustellaan.
Mutta niihän se on että jokainen lapsi vuorollaan itsenäistyy ja lähtee kokeilemaan niitä omia siipiään. Kun tuemme heitä muutoksessa,niin kaikki sujuu paremmin, onhan se poismuuttajallekin suuri muutos elämässään ja aikaa menee totutellessa.
Mukavaa viikonloppua.
Ottaa aikansa tottua tyhjään huoneeseen, ruokatuolin paikalla oloon, pienempään pyykkimäärään, ruokakassin keventymiseen.
Mutta on ihana ottaa nuori vastaan ja iloita hänen kasvustaan kovassa maailmassa.
Meidän tyttöjen muutto ei ottanut ollenkaan niin koville kuin pojan muutto, hän tosin asuikin kanssani pisimpään. Olen eronnut, ja kun poika muutti, se olikin minulle kova paikka.
Vanhin lapsi asuu 700 km päässä ja nuoremmat 200 km äässä. :( Ei tule usein nähtyä.
Tsemppiä sulle.
Tiedän tunteen.Mulla jo kolme lentänyt pesästä.Ensimmäinen oli vaikea,keskimmäinen,poika,vielä vaikeempi,todella kova paikka ja kolmas vähän helpompi.Onneksi asuvat lähellä:)
Aurinkoa viikonloppuusi ja iloisin mielen kohti uutta:)
Kiitos kommentista! Ihan tutun näköistä teilläkin. Pojan huone ammottaa tyhjyyttään niinkuin oma mielikin. Olin tilanteeseen kyllä valmistutunut mutta ei se ihan niin mennyt kuin ajattelin. Rahaa menee toistaiseksi enemmän nyt kuin pojan kotona ollessa ainakin vähän aikaan kun ei ollu pojalla muuta mukaan otettavaa kuin oma sänky ja hyllykköä ja vaatteet. Muuta on pitänyt hankkia sitten kaupoista ja mitä keneltäkin vain on saanut. Vanhakin onneksi kelpaa kun pojalla rahat vähissä. No kyllähän pikku hiljaa helpottaa kun elämä tasaantuu ja pääsee alkuunsa. Huone tyhjänä... sinne juoksee kissatkin... katselevat ihan ihmeissään kun siellä ei ole paikkaa minne hypätä. Ehkä rakennan sinne itselleni oman askartelu ja puuhailuhuoneen...
Lähetä kommentti