Sunnuntaina töissä ollessani mies laittoi viestin, että Nasu on taas syönyt jotain, kakoo vaan.
Jonkin ajan päästä soitti ja sanoi, että olivat käyneet päivystävällä eläinlääkärillä, kun se näytti siltä, että tukehtuu. Ell oli laittanut rauhoittavan piikin ja se oli käynyt oksentamaan. Ja lääkäri oli tongilla kaivanut kurkusta paksun kaulaketjun. Jos se ei olisi lähtenyt, taas olisi pitänyt likka leikata. Huhhuh, neljä elämää mennyt, viisi jäljellä. Tällä menolla (kerran vuodessa) se elää 10-vuotiaaksi. No ei ehkä ihan kerran vuodessa näitä tapahdu, mutta se ei opi mitään. Toisaalta se on aina tykännyt kaikesta, mikä kiiltää.
Vanhemman likan huoneesta se oli ketjun käynyt hakemassa ja nyt on likalla määräys, että huoneen ovi on pidettävä kiinni. Tai oikeastaan määräys on ollut jo iät ajat, mutta ei ole sääntöä noudattanut. Siivoamaan häntä ei saa, ei, vaikka mikä olisi. Joku päivä otan kuvan huoneesta ja lätkäisen tänne. Hävettääköhän? Auttaisikohan? Voi, kun tietäisitte oikeasti, minkänäköinen se huone on... eilenkin lattia oli täytetty vaatteilla, aivan mattona ja sänky täynnä roinaa ja...
No, tässä kuitenkin Nasu tänään ja kaikki kunnossa tällä hetkellä.
8 kommenttia:
Oho! Minä olen aina luullut, että vain koirat syövät kaikkea outoa...
Hyvä, että menitte ajoissa lääkäriin!
Nasu onkin aika erikoinen kissa. Eka suolitukos johtui hiekan(?) syömisestä, toinen rantasandaalin syömisestä ja nyt tämä.
Onneksi menivät lääkäriin, muuten ei Nasua enää olisi.
Heh, ihan on Nasulla koiramaiset elkeet.Mutta aika hankalaa, kun syö kaiken laista. Meillä oli yksi koira, joka kanssa jouduttiin useamman kerran leikkaan, kun oli syönyt/nielaissut, uskomattoman ison kiven.
Tuo nuorten sekasotku huoneessaan rassaa aina välillä. Joku viisas on joskus sanonut, että onneksi huoneessa on ovi minkä voi sulkea jos tuntuu, että ei jaksa katsella. Minä yritin meidän pojille ( tytöt siistimpiä), että kerran viikossa on siivottava lattia tyhjäksi ja imuroitava. Välillä huusin, kuin palosireeni ja heittelin jopa ulko-ovesta ulos kamaa...Nyt naurattaa, silloin ei :)
Kisumumma: on se hankalaa vahtia tuota kissaa, kun kaikki maistuu.
Mammeli: taitaa olla kaiki(ss)lla teinei(ss)llä sama vika :) Välillä kyllä meinaa hihat palaa, kun aina on hirveä sotku, eikä laita oveaan kiinni. Ja kuitenkin hän on jo myöhäisteini, aikuisen kirjoissa 18 v.
Huh, onneksi selvisitte enemmänkin säikähdyksellä. Eläimet syövät joskus ihan uskomattomia asioita, kuten nytkin sai havaita. Muistan tässä taannoin kun äidin kissa oli vedellyt pitkän dmc-langan mahaansa. Sitten tuli takapäästä langanpätkää esiin ja porukat luuli, että kissalla on matoja. No pienen avituksen jälkeen paperissa olikin kirjontalankaa ja kissa erittäin helpottunut. Jospa se teidän katti osaisi nyt olla kissoiksi taas vähän aikaa ja jättää korusi rauhaan kokonaan ;)
Voi Nasua! Meilläkin kisut ihan heikkona ketjuihin... ja pienempi maiskuttelee lähes kaikkea muovista lähtien mutta vielä ei ole ensimmäsitäkään elämää menettänyt. Tarkkana pitää kyllä kaiken aikaa olla mitä jättää niiden ulottuville.
Ja niistä nuorista ajattelen usein että ei meidän lapset ja nuoret ole se kummempia kuin toisetkaan. Ei niitä häiritse jos on vähän sekaista ja vaatteita lattialla ettei itse sinne mahdu mutta yrittänyt olen minä ainakin esimerkkiä näyttää miten tulee elää.
Voi, voi, näkisitpä meidän 18-vuotiaan huoneen. Kyllä teidän tytön huone jää varmasti toiseksi ja mikään ei auta, vaikka kuinka huutais. Äitihän se aina välillä kyllästyy sitten ja siivoaa huoneen. Kaippa oppii aikanaan....tai sitten ei.
Lähetä kommentti