torstai 11. kesäkuuta 2009

Hiljaiseloa

On taas muutama päivä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Tauti senkun jatkuu, työpäivän saan menemään, mutta töiden jälkeen en jaksa yhtään mitään. Huushollikin on kuin räjähdyksen jäljiltä, ei vaan jaksa. Tänään pitäisi raahautua iltavuoroon ja voimat on lopussa jo nyt, enkä ole tehnyt muuta kuin ruuan ja hoitanut puhtaat tiskit koneesta pois ja likaset tilalle. Huomenna olisi vielä aamuvuoro ja sitten viikonloppu vapaa.
Ainiin, eilenhän miun oli pakko jaksaa töiden jälkeen vaikka mitä. Käytiin lainaamassa pakettiauto yhdeltä kaverilta ja mentiin tyhjentämään mummon asuntoa. Tai siis hakemassa ne, mitä meille oli luvattu ja katseltiin vähän muutakin. Kaikkea pientä kivaa sieltä löytyi ja varmasti sellasia, mitä kukaan muu ei olisi halunnut. Ja kyllä sinne vielä jäi muillekin, jos joku jotain haluaa. Miun yksi setäkin oli siellä ja äiti ja iskä. Jos loppuja ei kukaan ota, ne menevät kierrätykseen. Isoin tavara, jonka mie sain, on tälläinen:Vanha maali kuultaa paikkapaikoin, etenkin vetimissä näkyy hyvin (niitä ei ole edes maalattu) ja ylälaatikoissa ei vetimiä olekaan, joku on maalannut lukkopesät umpeen. Tämä on todella vanha ja mielestäni erittäin kaunis Jonkun toisen mielestä romu :)
Muita pieniä aarteitakin löytyi (samaa kaliiperia, ei mitään arvokkaita aarteita). Otan niistäkin kuvia joku päivä, kunhan on enemmän aikaa ja saan järjestettyä paikat kuntoon.

Ja nyt kun meillä oli pakettiauto, käytiin samalla hakemassa ne kangaspuun loput osat kotiin ♥
Miljoona pientä irto-osaa ja vähän isompiakin. Näinköhän ne saadaan kasaan.... Pitää niistäkin ottaa kuvia joku päivä ja näyttää teille :)
Paistaa se päivä JOSKUS risukasaankin :)
Nyt kun vielä saisin lisävoimia, että jaksan vielä huomisen päivän! Sitten saan levätä ja tehdä pari päivää omia juttuja.
P.S. Loma on vasta Elokuussa...

4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Oi kun hienoa, että sait kangaspuut kotia asti, vaikka näyttkin jossain vaiheessa epätoivoiselta. Voihan kääk tuota tautiasi, ei se ainakaan töillä parane joutuin, mutta onhan se töissä käytävä. Kauniin lipaston olet mummon peruina saanut, ei minusta mikään romu, vaan vanha ja kaunis. Siihen liittyy varmasti monta muistoa ja tarinaa, luulisin. Helppohan se on tietenkin täältä neuvoa, että ummista kotosalla silmät ja anna itsesi levätä, kun itsekin koetan pää kainalossa touhuta viimeiseen asti. Vielä on sinunkin lomaan aikaa, mutta pidetään nyt peukkuja että saat lomailla sitten elokuussa mitä parhaimmissa kesäsäissä. (minä ruokatuolla bloggailen... pitääkin kohta taas jatkaa)

Hanna kirjoitti...

Hitsin hieno lipasto! Tuo näyttäisi vetimiä lukuunottamatta olevan samanlainen kuin se, minkä itse äskettäin maalasin marjapuuronpunaiseksi =)Erityisesti minua viehättää tuo kaunis muoto.
Mitä meinasit tehdä, maalata vai jättää ennalleen?

Sirutuuli kirjoitti...

Kiitos teille. Iskä sanoi, että lipasto on ostettu silloin, kun isänsä vielä eli ja olivat juuri mummon kanssa menneet naimisiin. Eli 40-luvulla.
Ajattelin, että joskus maalataan, mutta kiirettä ei ole. Elämisen jälkikin saa näkyä, ei haittaa. Mutta jotkut vetimet pitäisi saada pikkulaatikoihin.

Elossa kirjoitti...

Olet vieraillut askartelublogissani, jota olen siivoillut eilisen päivää ja "kivirekeni" löytyy uudesta osoitteesta: http://olen-elossa.blogspot.com/