Valmis

Eilen mies sai vessan valmiiksi. Ja tiedättekö, se ei mennyt ihan putkeen, kuten arvelinkin jo etukäteen. Ei siinä onneksi isoa vahinkoa sattunut, vain yksi pieni rengas halkesi lavuaarin alla (siinä putkessa, mikä menee viemäriin). Mies sai ilmaiseksi sen kaupasta, hyvä palvelu :)

Tässä tää nyt on,

meijän

No, ehkä siitä ei enää voi noin sanoa :)

Mutta sehän se on, kuten kylttikin sanoo, suoraan ja kiertelemättä :)

Pientä stailausta ehkä se tarvii, kunhan joku päivä saan inspiksen ja etenkin idean.

Ennen verhon takana oli korivaunu, jossa oli säilytyksessä yhtä sun toista. Sieltä ei kyllä saanut otettua mitään, kun ei mahtunut.

Nyt sinne meni olkkarista hylly ja lattialla ei ole mitään ylimääräistä, pystyy imuroimaankin.

Ja olkkarin hyllyn tilalle mie laitoin viinilaatikon.

Tuo vesiputoustauluhan on Feng shuin mukaan vaurauden nurkassa. Siitä en luovu, tai meistä tulee rutiköyhiä :)

Mutta miehän taidankin maalata kehykset valkoiseksi! Nyt mie sen keksin :)

Ajattelin vaan kertoa, jos joku ihmettelee tuommoista taulua meillä -> ei oikein sovi muuhun sisustukseen. Ehkäpä valkoisten kehysten kanssa toimii paremmin.

Mie nimittäin harrastin Feng Shuita enemmänkin n. 8-9 vuotta sitten - konttasin pitkin lattioita mittaamassa huoneita ym. kivaa :)

Nyttemmin Feng Shuit on jääneet vähän unholaan, ainoastaan tämä taulu on jäljellä siitä.

Niin ja toinen asia on ehjä ulko-ovi, tosiaankin. Kun ovessa on ehjä lukko, suotuisat energiat pääsee tulemaan taloon paremmin. Eipä siinä mennytkään kuin 8 vuotta, että saatiin ehjä lukko. Ja kaikki nämä vuodet se on vaivannut...

Ainiin, onhan meillä kolmaskin asia Feng Shuista: pöntön kansi on aina kiinni, ettei suotuisat energiat valu viemäriin :)

Taidan olla vähän taikauskoinen...

Jotain kaunista ja vähemmän kaunista sekä jotain siltä väliltä

Laittelin olohuoneeseen syksyisempää ilmettä, eli lisäilin punaista. En sano, että jouluista väriä, koska en vielä ole sillä tuulella. Punainen väri antaa lämpöä ja tunnelmaa synkkään syksyyn.

Televisio oli auki Jimillä ja piti ihan istahtaa sohvalle, kun sieltä tuli aivan mahtavan kaunis kappale. Tietysti se täytyi etsiä juutuupista ja jakaa teidänkin kanssanne.
Jimillä oli nimittäin Neil Youngin konsertti menossa.




Leikin kameran asetuksilla ja kokeilin kaikenlaista.

Neulontatuolissa täytyy olla kissojen takia aina jonkinlainen suoja, jos haluaa sen säilyvän ehjänä. Kissat kun rakastavat tuolin tamppaamista ja kynsimistä. Syksyllä ja talvella kun on viileää, on mukava laittaa äidin antama poncho hartioille. Poncho onkin kätevästi saatavilla tuolin selkänojalla.

Vedet on katkaistu nyt ja lattian laitto alkaa. Siis mies laittaa ja mie touhuan jotain pientä kivaa. Laiskottelupäivä miulla tiedossa :)
Tämä oksetus lähtee pois NYT!

Roiskuneet hiusvärit on jämähtäneet lattiaan.

Lattiaa ei ole pesty ennen kuvan ottoa ja vaikka olisikin, tämännäköinen se olisi silti...Huono, huono päätös laittaa tuota muovimattoa. Kuten kerroin, vaikea sitä on pitää puhtaana. Imuroimallakaan ei saa pölyjä pois, kun se suorastaan imaisee kaiken p***an sisäänsä.

Jottei teille jäisi pahaa makua viimeisestä kuvasta, laitan jotain paljon nätimpää viimeiseen kuvaan:

Nasulta terveiset ja kiitokset kommenteista :)

Perjantai

Viikko on jo lopuillaan ja sama vätystämys kiusaa edelleenkin. Ja mitään en ole saanut aikaiseksi vieläkään.
Päivät tai illat on juostu töissä pää kolmantena jalkana ja vähäiset vapaa-ajat lorvailtu sohvalla tai neulontatuolissa, kuten ennenkin. Eli ei mitään uutta.
Onneksi on sentään vapaa viikonloppu (pitkästä aikaa) ja karkkipäivä :)
Vessanpönttö vaihtuu vasta huomenna, kuten myös lattia vessaan. Uusi pönttö kun saatiin ostettua, vanhakin rupesi toimimaan, eikä ole sen jälkeen reistaillut yhtään.

Joulun vuorotkin on jo katsottuna: aatto ja joulupäivä aamuvuorot, tapanista alkaa loma. Uudenvuoden jälkeen töihin. Silti ei yhtään ole minkäänlaista joulun odotustunnelmaa. No, eipä sitä vielä tarvi ollakaan, vastahan se alkaa kohta (synkkä, ankea ja pimeä) Marraskuu. Ja viikonloppuna siirretään kelloja, saa nukkua aamuisin tunnin pidempään :)

Äsken tulin kotiin ja Nasulla oli hirveästi asiaa, miukui ja maukui melkein tauotta. Mutta auta armias, kun kaivoin kännykän esiin, että olisin ottanut videolle ääniä, taisi kisuliin iskeä ramppikuume tai jotain:

Ei saatu kuin pari pikku rääkäisyä, vaikka tytön kanssa yritettiin jututtaa :)
Asiat loppuivat siihen :)
Silti me toivotetaan hyvät viikonloput kaikille Nasu-possun kanssa!

Edit:
Sain tietää jotain, joka taas pisti miettimään elämän lyhyyttä ja sitä miten pienestä kaikki on kiinni. Elämän loppuminen voi olla hiuskarvan varassa. Onneksi elämä voitti :)
Pistipähän taas asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja loppui turha narina ja valitus.
Enää ei väsytä yhtään.

Maanantai

Täällä on nyt taas joku, oisko syysväsymys, päällä. Tai jotain. Ketutus ainakin.
Päässä vilisee ideoita kaikenlaiseen tekemiseen, mutta toteutus tökkii. Yksi joululahja on viimeistelyä vaille valmis ja useita tekemättä. Kun ei oikein huvita.
Askartelujuttuja pyörii päässä, mutta pitäisi kiivetä vintille tarvikkeita hakemaan ja sehän ei kiinnosta yhtään. Kiivetä pystysuoraa seinää tikkaita pitkin ja roikkua niissä kuin apina. Ei jaksa.
Samoin sieltä löytyisi kangasta yhteen joululahjaompeluun. Se vintti on kyllä vihoviimeinen paikka tavaroiden säilytykseen, kun ei ole kunnon rappusia. Eikä sieltä kyllä edelleenkään löydä mitään, vaikka olen sen kerran siivonnut ja kantanut säkkikaupalla tavaraa kierrätykseen. Nyt se on taas täynnä, koko talon kokoinen avoin vinttikerros - kuvitelkaa, täynnä! Mistä sitä roinaa tulee? Varmaan naapuritkin kantavat yön pimeinä tunteina rojunsa meidän vintille. Ihan varmana!
Ainoa, mitä jaksan, on tämä:

Joka ilta, jos ei ole iltavuoroa, istun omassa tuolissani ja neulon. Langan väri vain vaihtuu. Valkoisen jälkeen oli punainen ja nyt kanerva (tai jotain sinnepäin). Punaisesta tuli se joululahja, jota en voi täällä esitellä ennenkuin lahja on saajallaan. Kuten kaikki lahjat, joita tulen tekemään. Tulee muuten aikas tylsä syksy blogissa, kun ei mitään voi esitellä.

Sitten, kun meillä on oikein tylsää, kiusataan kissoja:

Tai oikeastaan lähinnä Nasua :)

Yksi asia ottaa pattiin aika kovin.
Nimittäin vessan pönttö! Se saamarin porsliini vaihdettiin vuonna 2008, kun entinen veteli itse itseään ja tiivisteet oli jo kertaalleen vaihdettu. Ja nyt tämä tekee saman. Vettä menee hukkaan, että lorina käy. Tai oikeastaan kohina, kuten vesiputouksessa.
Ja tää kun on joku kiinalainen halpisversio, eipä siihen mitään varaosia saa, ainakaan Suomesta. Eikä viitti yhden pöntön takia Kiinaan lähteä. Ihan kuin olisi rahaakaan semmoiseen matkaan....
Rahat mänöö nyt siihen pönttöön. Jep, tänään, kun mies tulee töistä, lähdetään Starkki ja K-rauta- kierrokselle tutkimaan pönttölöitä. Ja huomenna hän sen varmaan vaihtaa. Kuten myös vessan lattian.
Se tässä onkin lieventävä asianhaara, että saan uuden lattian tuonne huussiin.
En tiedä, mitä ajateltiin silloin, kun nykyinen sinne vaihdettiin. Sitä ei saa näet puhtaaksi. Se on sellainen kohokuvioinen, kapeita uria täynnä oleva muovimatto. Hammastikulla pitäisi kaivella ne urat puhtaaksi tai ainakin hammasharjalla. Ei kiitos...

Ja yhtään jos entiset merkit paikkansa pitävät, ei tämäkään homma mene täysin putkeen. Tiistai-iltana juuri kauppojen sulkeuduttua, huomaamme, että täytyisi olla sellainen ja tälläinen liitoskappale tai osanen. Odotetaanpa huomiseen ja ollaan ilman vettä ja vessaa vuorokausi. Jep, näin se on ennenkin mennyt.

Kaikkein ärsyttävintä tässä on se, että tuonkin pönttörahan olisi voinut käyttää keittiöön. Keittiön kaapit nimittäin odottavat toteutusta yhteen ideaan, jonka sain joku aika sitten. Eihän siinä mitään, tehdään vaan näitä samoja remontteja uudestaan ja uudestaan...
Kiukkukäyrä nousee sitä korkeammalle, mitä enemmän tähän tekstiä suollan. Parempi vissiin lähteä murisemaan yksikseen.... ja neulomaan ja päästelemään höyryjä sitä kautta.

Löysin

Katsokaas, mitä mie löysin!
Kerran katseltiin likkojen kanssa valokuva-albumia, joka jäi mummolta "perinnöksi" kaksi ja puoli vuotta sitten. Silloin selasin tämän läpi, mutten huomannut näitä kahta aarretta takana.
Miulla on luultavasti ameriikan maalla sukulaisia :)

En ole ihan varma, kuka hän on. Saattaa olla Signe-täti, joka oli yhdessä toisessakin kuvassa ja siinä luki Signe-täti. Eli hän oli mummon täti joka tapauksessa, oli hän sitten Signe tai joku muu nimeltään.

Keitäköhän he ovat? Ei harmainta aavistusta. Nainen ei näytä samalta kuin edellisessä kuvassa oleva.

Mummo aikoinaan puhui paljonkin amerikan tädistä, mutten oikein kiinnittänyt huomiota niihin puheisiin.
Ajatelkaas, jos joku näkee nämä kuvat ja tunnistaa ne ja ottaa yhteyttä. Oi!
Tai jos Signe tai se toinen täti (kaksi niitä luultavasti amerikassa oli) olivatkin lapsettomia. No, ei se mitään. Miulla on silti nämä kaksi ihanaa kuvaa (ja albumillinen muita vanhoja kuvia :) )
Nämä kuvat pääsevät jonnekin esille ja kunniapaikalle.

Mielikuvitus laukkaa jo täyttä vauhtia...
Joku Robert tai Amy tai vastaava eksyy ameriikan maalla vahingossa tänne sivulle ja huomaa tutut kuvat. Muttei ymmärrä suomen kieltä, vaan näyttää nämä äidilleen, joka osaa suomea jonkin verran ja hoksaa miun olevan heidän sukulaisensa.
No, he kirjoittavat miulle sitten sähköpostia ja pyytävät sinne. Maksavat matkat ja kaikki.
Mie sitten miehen kanssa kaksin lähden katsomaan uusia sukulaisia, jotka asuvat isolla farmilla ja heillä on paljon maata ja mahtavan hieno kartanomainen talo.
Me jäädäänkin sinne sitten asumaan ja likat tulevat perästäpäin ja perustetaan oma farmi ja iskä ja siskokin tulevat ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti.

Juupa juu :) Näinhän se menee. Ja meistä tulee kauhean rikkaita, suorastaan miljardöörejä ja päästään suoraan piireihin ja kermaan. Just.

Pitäisköhän tipauttaa ittensä täältä pilvilinnoista ja ruveta odottelemaan miestä, joka tuo karkkia ja sipsiä. On nimittäin herkku/karkkipäivä ja illalla tulee taas Maajussille morsian ja Criminal minds :)
Siinäpä ne miun glamourit :)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille teille ihanaisille!
Kiitos runsaista kommenteista edelliseen ja kehuista :)

♥ Palmikkotakki ♥

Nyt tulee paljon kuvia yhdestä ja samasta takista :)

Nuorempi tyttö tilasi itselleen valkoisen takin. 

Eilen illalla meni aika myöhäiseen, kun viimeistelin tätä takkia, josta tuli paras neuleeni ikinä.

Tekovaiheessa tökki välillä aika pahasti, olihan tämä kolmas neuletakki melkein putkeen. Sisulla väänsin ja loppuvaihe menikin kevyesti, puikot suihkien. Oikeastaan se alku tökki kaikkein eniten.

Jokaikinen kerros ja palmikko on tarkkaan laskettu ja muistiin laitettu eli täydellinen siinä mielessä.

Neuleen pohjana käytin Novita kevät 2009, Naisen salmiakkiruutuinen jakku <- tuossa ohje siihen. Myös kuvaa klikkaamalla pääset ohjeeseen.

Eli lähinnä silmukkamäärät ja mallin otin tuosta, palmikkokuviot on omia. Alkuperäisen ohjeen lanka oli Rose Mohair, mie käytin 7 veljestä.

Melkein kuin olisi juuri mittojen mukaan tehty.

Hihoista tykkään melkein eniten :)

Itselleni teen aina ainakin numeroa liian suuren.

Kauluksen olisi voinut tietysti asetella paremmin, mutta yleensähän nämä epäkohdat huomaa vasta jälkeenpäin.

Napit sai tyttö itse valita mummonsa eli miun äidin suuresta nappivarastosta. Onneksi äiti oli hamsteri :)

Sain mahtavan nappivaraston "perinnöksi", kuten myös muut ompelutarvikkeet. On varastoa, mistä valita.

Tämä oli ensimmäinen iso neuletyö, johon olen suunnitellut itse kuviot. Työvoitto!

Tiskirätteihin olen kyllä ennnenkin suunnitellut itse ja sukkiin tai lapasiin...

Tästä tuli oikeasti ihana! Toivottavasti näistä kuvista välittyy sama tunnelma. Yleensähän mie en tykkää mistään omatekemistä. Ainakaan niistä, mitä teen itselleni. Ehkä miun kannattaisikin tehdä muille :)

Paitsi että, kun tekee muille, se on paljon tarkempaa ja rankempaa, kun ei saa epäonnistua missään.

Kyllä mie jatkan ihan entiseen malliin ja jätän kaikki itselle tehdyt tuonne vaatehuoneen perukoille, kuten tähänkin asti :)

Tai olen mie sitä mietiskellyt, että jos möisin jossain niitä itselle tehtyjä. En kyllä oikein tiedä, millä hinnalla ja missä eikä niitä nyt niin hirveästi olekaan, mutta.... Joku toinen saattaisi tykätäkin niistä.

Jotkut mie kyllä olen tainnut viedä uffelle...

Seuraavaksi taitaa alkaa joululahjojen vääntäminen. Ensimmäiset jo aloitin eilen. Oikeasti, ne on aloitettava ajoissa, ettei tule kiirus.

Siinä sivussa miulla on kyllä pari juttua mietinnässä, itselleni... ehkä...

Kivaa tiistaita kaikille!

Miulla on ihan ikioma viikonloppu nyt, eli kaksi vapaata :)

Viimeiset

Tässä tulee nyt kerralla loput Teemakuun kuvat, josta näette, miten on sisustus muuttunut neljässä vuodessa.
Ensi viikolla tulossa jo jotain muuta :)

Aloitetaanpa olohuoneesta. Kuvassa on ensin vuonna 2007 ja jälkimmäisenä tänään, siis vierekkäin.

 Oleskelutila ja telkkari on siirretty toiseen päähän ja muu rompe toiseen. Kissojen kiipeilypuu ei oikein silmiä hivele, mutta muuallekaan se ei mahdu. Ainakin se sopii väreihin :)

Sitten keittiö:

Tämä ei olekaan ihan samasta kohtaa otettu, mutta sinnepäin.

Eteisestä ei ollut kuin yksi kuva v.2007.

Kait noista jonkun tolkun saa.

*****

Teemakuun kuvat oli sitten siinä. Alkoi jo vähän kyllästyttää, kuten varmaan teitäkin. 

Jos miulla ei olisi iltavuoroja tänä viikonloppuna, olisin esitellyt valmiin neuleen. Mutta nyt se neule ei ole edes valmistunut, kun en ehdi neulomaan. Työt haittaa harrastuksia...

Ei miulla oikein asiaakaan nyt ole, kun mietin jo tulevaa iltaa. Kahden tunnin päästä pitää lähteä ja sitä ennen täytyy tehdä eväät, miettiä vaatteet ym.

Nähdään ensi viikolla!

Moi!

Epäonnistumisen päivä

Nyt täytyy sanoa, että tämmöinen päivä joutaa pois kokonaan. Radiossa sanottiin jo aamusta, että tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä ja sitä se on tosiaan ollut. Nimittäin ainakin töissä, olisi pitänyt aamulla vain kääntää kylkeä ja viettää rokulipäivä. Mutta enhän mie semmoista tee. P**a päivä jokatapauksessa. Töistähän mie en voi kertoa täällä vaitiolovelvollisuuden takia, mutta sanon vaan, etten tälläisiä päiviä kaipaa.

Mie lupasin teille niitä sisustuskuvia liittyen teemakuuhun. Heikkohermoisempia saattaa hirvittää :) No ei, se oli sitä aikaa. Mutta laitan ensin tämän päivän kuvaa ja sitten vasta neljän vuoden takaisia.
Tänään on ensimmäisenä vuorossa makuuhuone. Jostain syystä muista huoneista ei olekaan ihan vasta otettuja, huomenna siivoan ja sitten kuvaan (täällä on käynyt pyörremyrsky tai jotain ;) ).

Ensin suht uusi kuva. Muuten on samannäköistä, mutta kesän pimennysverhot ja tyynyt ym. on vaihdettu lämpimämmän sävyisiin.

Tässä v. 2007, kuvausväline Nokia N70 ei yltänyt yhtä laajalle kuin nykyinen kamera.
Samasta kohtaa on kaksi seuraavaa kuvaa.

Nykyistä luukkia toisesta suunnasta:

Ja sama v. 2007
Kampauspöytä on nuoremmalla likalla ja peili vieras/askarteluhuoneessa. Lamppu on tallessa em. huoneessa.

Kolmannesta suunnasta nykyisin:

Kuntopyörä ei mahdu muualle ja johdot täytyisi vetää takakautta.
Ja sitten v.2007 sama suunta:

Sama matto meiltä edelleen löytyy :)
Apteekkarin lipasto annettiin vanhemmalle tytölle valkaistuna.
Kissat on edelleen samat pikkasen pulskempina vain :)

*****

Huomenna miulla on viikon ainut vapaapäivä, viikonloppuna iltavuorot joten ei ole taas tekemisen puutetta viikonloppuna :)

Tänään aion vielä tehdä blogikierrosta ja illalla liimautua telkkarin ääreen katsomaan Maajussille morsianta. Yhtään jaksoa en ole jättänyt katsomatta näiden kausien aikana (monesko lie menossa :) )

Miun suosikit on nykyisissä jusseissa Stefan ( se harrikkamies) ja Janne (se homo). 

Muutkin on kyllä kivoja, kuten Hans. Hän on ehkä kolmantena näistä. En kyllä osaa oikein sanoa, miksi. Ehkä siksi, että tykkään harrikoista (jos voittaisin lotossa, ostaisin oman) ja Stefan on niin herttainen ja ujon tuntuinen, Janne on iloinen ja hauska supliikkimies, Hans on herttainen, rauhallisen ja tasaisen oloinen, aina iloinen. Tai mikä lie syy, en tiijä :)

Aina miulla on joku suosikki ollut joka ohjelmassa. 

Illalla tulee myös Criminal minds, josta olen ruvennut tykkäämään. Siellä miun suosikki on se Penelope Carcia (vai Garcia?) sekä se partasuu mies ja se, joka oli Dharmassa ja Gregissä aikoinaan.

Mie olen kyllä telkkarin suurkuluttaja tai voisi paremminkin sanoa, että seuraan tiettyjä sarjoja uskollisesti (on nähtävä joka jakso). 

Tuosta Penelopesta tuli mieleen, että ihailen ihmisiä (niin naisia kuin miehiäkin), joilla on oma tyyli. Oli se sitten millainen tahansa, oli ihminen minkäkokoinen tahansa. Kunhan vain on se oma tyyli, voi olla jopa erikoinenkin. Miulla ei ole omaa tyyliä ollenkaan, tämänkin viikon olen kulkenut töissä ulkoilupuvussa (enpähän ainakaan ole kastunut :) ).

Nyt blogikierrokselle, ennenkuin juttu taas paisuu...

Moikka!

Teemakuu

Tuli tuossa eräänä päivänä mieleen, että tässä kuussa tulee neljä vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Muutamaa blogia olin lueskellut ja päätin kokeilla, osaisinko mie. Tämä kuva on aika hyvä tähän kohtaan, alku:

Yhtenä päivänä tein taulun. Otin vanhasta Kotiliedestä kannen ja laitoin kehyksiin. Näissä kehyksissä oli monta vuotta pitsiliina (oli muotia v.2007). Kuva näyttää siltä, kuin olisi vino, mutta ei se ole - 1946 leikkaus oli vino.

Aloitin Vuodatuksessa, koska se oli suomenkielinen, eikä miulla ollut harmainta hajuakaan, miten blogia tehdään. Perusasioihin kysyin vanhemmalta tytöltä neuvoa, koska hän oli pitänyt joitain kotisivuja. Alun jälkeen en kysynyt keneltäkään, tein vain.
Ja 2008 Huhtikuussa siirryin bloggeriin.
Nyt ei Vuodatuksen blogia ole enää, poistin sen (tyhmä!) ja alkuaikojen postauksia täälläkin jouduin poistelemaan, koska kuvatila tuli täyteen (tyhmä!). Eli kaduttaa, että poistin. Nyt olisi kiva katsella, mitä tapahtui noina aikoina ja miten on blogi muuttunut. Tai kirjoitustyyli tai jotain.
Ei ole muuta kuin kuvat jäljellä eka blogista.
Enkä näistäkään ole ihan varma, onko kaikki oikeasti jäljellä. Näiden kuvien mukaan kaikkien aikojen ensimmäinen käsityö muka oli pitsien virkkaus (en usko). Ensimmäinen ompelu jouluiset sydämet ja ensimmäinen neulomus miehen sukat.

Ensimmäinen ohje, jonka netistä löysin, oli Calorimetry, suomenkielisenä kylläkin (mistä lie löytänytkin, enää en löytänyt sitä).

Kuvien laatu ei paljon päätä huimaa. Kuvauslaitteena tuohon aikaan Nokia N70, jossa oli megapikseleitä jopa kokonaiset 2 :)
Käsitöissä ei sinänsä mitään ihmeellistä ole, noita samoja voisin tehdä ja varmaan teenkin vielä nykyäänkin. Mutta odottakaahan, kun joku kerta näytän sisustukset, voe pojat!

*****

Enpä olisi silloin uskonut, että innostus kestää näin kauan. Mie olen aina ollut helppo (vai olikse herkkä) innostumaan uusista asioista, mutta kärsivällisyyttä miulla ei ole pätkän vertaa . Kaikki innostuneet aloitukset uusiin asioihin loppuvat yleensä parin viikon-muutaman kuukauden kuluttua. Korkeintaan kestää vuoden.

Ja tässä sitä nyt ollaan.

Jälleen kerran kulutan aikaa ennen iltavuoroa istumalla ja kirjoittamalla tätä. Mielessäni manailen ja kiroilen, kun ulkona jälleen sataa kaatamalla vettä. Ja mietiskelen, mitä laitan päälle, ettei tarvi koko iltaa märissä olla ja vettä valuvana kuin uitettu koira.

Tulisi jo talvi, jos ei kerran syksy voi olla kuulas, kaunis ja kuiva. Lumisade on paljon kivempaa kuin vesisade.

*****

Näittekö muuten toissa yönä niitä tähtisateita? Me oltiin pihalla seisoksimassa ja tuijoteltiin varmaan 15 minuuttia taivaalle, eikä nähty ensimmäistäkään tähdenlentoa. Seuraavan kerran niitä voi kuulemma nähdä 14.12. Laitoin oikein kalenteriin ylös :) siiheksi pitää etsiä kaukoputki jostain. Mies osti kerran sellaisen ja kertaakaan sitä ei ole käytetty, luultavasti se on nytkin vintillä varmassa tallessa (sieltä ei yleensä löydä mitään).

Eilen illalla käytiin hautuumaalla pimeällä katsomassa, toimiiko meidän aurinkokennovalaisin äidin haudalla. Toimii se, mutta himmeästi. Kynttilöitä oli tosi paljon haudoilla ja oli hienon näköistä.

Eikä muuten pelottanut yhtään :) 

Me ollaan semmosia kummitusjuttujen ja kauhuleffojen ystäviä sekä vilkkaalla mielikuvituksella varustettuja, että olisi luullut pelottavan. Joskus olemme puhuneetkin siitä, että pimeällä ei uskalla mennä hautuumaalle. Ja nyt oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt.

Oolrait, nyt taitaa olla aika siirtyä eväiden laiton pariin täksi sekä huomiseksi päiväksi ja ruveta oikeasti ihmettelemään, mitä sitä laittaisi päälle.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Inspiraation iskiessä

Eilen iski inspiraatio virkkaukseen ja toteutettavahan se oli. Ajatus, mikä ei antanut rauhaa, vaan pyöri aamusta asti päässä.
Olen parissa paikassa nähnyt livenä näitä ja muutamaan otteeseen miettinyt, osaisinko miekin tehdä ilman ohjetta.
Osasin.

Aluksi oli ihan tavallinen Ikean henkari:

Sitten yritin tehdä kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Se ei oikein toiminut tässä tapauksessa, kun henkari ei kuitenkaan ihan ohut ole.
Sitten virkkasin ketjusilmukoita tarvittavan määrän ja muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita. Sen pötkön virkkasin kiinteillä silmukoilla henkarin ympärille kiinni. Koukun juurelle virkkasin erillisen liuskan, joka jatkui koukun kärkeen saakka. Sen ompelin kiinni.

Ruusun virkkasin tästä kirjasta:

Se olikin eritavalla tehty kuin olen tottunut. Helppo oli kuitenkin virkata. Ompelu tuotti vähän vaikeuksia, kun piti ommella niin, että pohjasta tulee tasainen. Tuli siitä ruusu.

Tilda pussukka näyttää kivemmalta nyt.

Mies sanoi, että aikun kiva, teetkö noita sitten erivärisinä?! Johon mie tuumasin, että taitaa kuule jäädä ihan tähän yhteen vaan :) Pari tuntia tuohon varmaan meni, mutta sen verran tylsää ja hankalaa, että en mie noita tehtailemaan rupea :)
Lankana käytin muuten Novitan Luxus Cottonia, joka on paljon kivempi virkattava kuin Tennessee.
Miksi tuo lanka on lopetettu? Mie niin tykkään! Siitä tulee ihanan pehmeät tiskirätitkin ja toimii hyvin. Eli hyvä imukyky.
Heippa tällä kertaa!

Syksy ?

Mie lupasin teille niitä kukkakuvia. Onko tosiaan syksy? Lokakuu täyttä vauhtia menossa ja pihalla on edelleen kukkivia kukkia :)
Syyshortensia (muistan nimen(!), koska niin monissa blogeissa olen näitä nähnyt viime aikoina :D )

Lupiini kukkii uudestaan:

Edellisen postauksen kukkia (mitä lieneekään, en muista) on paljon parissakin kohtaa:

Auringonkukat sinnittelevät edelleen, vähän jo nuukahtaneita kuitenkin.

Yksinäinen orvokki keskellä nurmikkoa ja syksyn lehtiä:

Ja joku, minkä laitoin ruukkuun alkukesästä, kukkii täysiä:

Mie olen ihan onnettoman huono muistamaan kukkien nimiä ja ylipäänsä huono hoitamaan niitä. Alkukesästä kitken rikkaruohot ja kovasti yritän leikkiä viherpeukaloa. Juhannukseen se innostus yleensä sitten loppuu.
Yleensä en ole laittanut edes mitään lannotteita tai muutakaan kukille tarpeellista, mutta tänä kesänä ostettiin Plantagenista jotain rakeita, joita heittelin ympäri pihaa ja kukkapenkkejä. Niistäkö tämä kukkien runsaus sitten johtuu?

*****

Mie jo luulin, että kun kerrankin on pitkät vapaat, joudun lähtemään työterveyteen. Silmä meinasi tehdä temput, eli meinasi tulla silmätulehdus. Eilen illalla kutitti, kirveli ja rähmi niin kovin, etten voinut kunnolla lukea, neuloa enkä katsoa telkkaria. Muuta en sitten tehnytkään kuin katsoin telkkaria ja räpsyttelin silmiä, kun en meinannut mitään nähdä. Tänä aamuna rähmi vähän, mutta pesun jälkeen on ollut ihan normaali. Onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään.

En tykkää yhtään käydä lääkärissä, terveydenhoitajalla tai hammaslääkärissä (kaikkein pahin paikka).

*****

Tänään oli suuret suuunnitelmat: meinasin imuroida ja vaihtaa lakanat. Enpäs teekkään, aion neuloa ja touhuta kaikkea kivaa. Eräs idea muhii päässä ja luultavasti toteutan sen vielä tänään. Siitä sitten lisää, jos saan aikaiseksi. Varmaan täytyy korjailla kaikkea, mitä on jäänyt rästiin: eräältä enkeliltä on katkennut siipi (kissat!), parista perhosesta puuttuu kiinnikkeet (joilla ne laitetaan esim. verhoon) ja tytön talvitakin vyön solki täytyisi korjata (mie hajotin sen vahingossa viime talvena ja solki on ostettu jo silloin) ja jotain muuta pienenpientä. Eli kuumaliimapistooli esiin ja hommiin! Se solki kyllä täytyy ommella vyöhön.

Siinäpä ne tällä kertaa, kivaa viikonloppua kaikille!