Oiskohan aika

Se on taas viikko vierähtäny puoleen ja ajattelin, että on aika laittaa taas pari vanhaa kuvaa. Tai ei ne nyt niin hirveän vanhoja ole, mutten viime päivinä ole ehtinyt pöydän ääreen yhtään räpeltämään mitään.
Tämä on nyt se terapiasivu, josta aiemmin kerroin.
Elikkä homman nimi oli tämä: ensin kirjoitin mustalla Sharpie-tussilla kaikki asiat sivulle, jotka v***tti ja ketutti. Sitten rupesin räiskimään värejä päälle.
Sain yhdeltä ystävältä sabluunan, joka oli hänen äitinsä vanha ja siinä luki ilo ja siinä oli myös pieniä kuvioita: tähtiä ja sen semmoisia ja siinä luki myös Ristomatti Ratia. Liekö joskus ollut joku lehden kylkiäinen vai mikä lie. Mustalla akryylimaalilla kirjoitin sabluunan läpi sanan ilo, joka lienee vastakohta ketutukselle. Samoin kuin aurinko. Oli nimittäin ihana auringonpaisteinen päivä tuona päivänä.

Ja lopultahan se oma tunnekin oli ilo siitä, että oli saanut kaikki kököt rykäistyä ulos. Ja ihan tuli sekopäinen sivu. Ei päätä eikä häntää ja väritkin räiskyvät. Kuten myös kuviot. Ja eräällä art journal sivustolla joku kommentoi, että tuo valkoinen on kuin kakun kuorrutus. Käyhän se niinkin. Jokainen näkee tässä mitä haluaa tai sitten ei näe mitään. 

Seuraava sivu onkin sitten Smash bookista. Luulin saaneeni sakot, muttei se ollutkaan kuin huomautus. Helpotus ja ihmetys oli niin suuri, että piti pistää oikein talteen. En ollut koskaan kuullutkaan, että voi saada pysäköintivirheestä huomautuksen.

Koristuksissa ei ole mitään yhteyttä tai järkeä pysäköintihuomautukseen nähden, mutta oli vaan kiva lätkiä niitä tuohon :)

Art journalointi ja smashaus on kyllä niin vapauttavaa, että suosittelen lämpimästi kaikille. Ei tässä mitään tarvitse osata, kunhan vaan purkaa sisintään paperille tavalla tai toisella.

Olenko jo kertonut? Helmikuussa tuli kaksi vuotta siitä, kun löysin art journaloinnin.

Muistin virkistykseksi ja omaksi iloksi laitan tähän sen kaikkien aikojen ensimmäisen sivun. Ajalta, jolloin miulla ei ollut kuin yksi lävistin, muutama purkki melko kuivahkoa akryylimaalia ja pari purkkia askartelumaalia. Ei miulla ollut edes vesivärejä tuolloin ja papereitakin oli ihan vähän.

Sivua tehdessä ajattelin, odotin ja toivoin, että tulisi kesä pian.

Vanhoja sivuja on hauska katsella. Aina silloin tällöin katselen vanhoja tekemisiäni ja ihmettelen, että tulipas tehtyä tuommoistakin. Ja joskus jopa inspiroidun.

Mutta nyt ei muuta kuin heikunkeikun ja kivaa loppuviikkoa!