Olen pitkään miettinyt sitä Julian takkua ja toissapäivänä aloitin kampaamisen. Sain aika paljon selvitettyä sitä ja karvaa lähti todella paljon ja sain pienemmän takun selvitettyä. Perjantai-iltana vielä mietin, että miten sen ison takun saisi pois. Mietin leikkaamista ja vähän yritettiinkin vanhoilla kynsisaksilla, mutta Julia oli jo hermostunut siinä vaiheessa, joten jätin sen rauhaan.
Ja eilen aamulla keksin, että otin takusta kiinni ja selvitin kammalla juuresta päin. Eikä mennyt kauaakaan, kun takku oli jo irti. Ei tarvitse lähteä eläinlääkäriin varmaan. Mutta ihmettelen sitä, että miten paljon siltä lähtee hilsettä selästä. Ehkä se johtuu siitä, että se takku oli aluksi ihan nahassa kiinni ja nahka tiukalla. Mutta oli se helpotus, että sen sai itse pois, säästyy eläinlääkärirahat, eikä se ole mikään kasvain tms. Iho takun alla on ihan normaali. Ja tuo takku on ihan kivikova ja melkosen suuri. Eilen ostettiin sellanen kuminen suka/harja, jolla lähtee kuolleet karvat hyvin ja yritämme välillä aina harjailla Julian turkkia, ettei tuollaisia enää tule.
4 kommenttia:
Huomenta Siru!
Juu, tuttua hommaa nuo mystilliset takut, kun Neiti Söpö on mallia puolipitkäkarvainen. Nyt Pirpanan tultua taloon likalla on ollut pari jättitakkua kaulan seudulla - sellaisessa kohtaa, että Neiti ei taatusti ylety itse niitä kohtia nuolemaan... Joten syyllinen on varmaankin Pirpana, joka on kissapainien tiimellyksessä imaissut Neidin kauluria, ja karva on päässyt vanuttumaan takuksi.
Minä en niitä saanut selviteltyä, vaan jouduin parturoimaan Neitiä. Sepä olikin pelottava operaatio, nimittäin takku oli niin pitkällä, että piti olla tosi tarkkana, ettei sakset viillä ihoa. Iho oli kuitenkin takkujen alta ihan ehjä eikä hilseillyt, joten nyt sitten odotellaan vaan, että karvat kasvavat takaisin. Vähänhän tuo likka on nolona, kun molemmilla puolilla kaulaa on liki kalju peukalonpään kokoinen läntti, mutta ei mahda mitään.
Sellainen kumisuka on muuten ihan ykkösjuttu, eikä ole edes rahallisesti kovin suuri sijoitus! Minulla on suan lisäksi myös sellainen pitempi metallipiikkinen "karsta", mutta Neiti antaa sukia itseään mieluummin sillä kumisella.
Mie en raaskinut ostaa sitä piikkikarstaa (pistin sitä tutkiessa itteeni sormeenkin), vaikka eläinkaupassa sitä suosittelivatkin.Olisi Julian nahka verillä, jos sillä rupeisi vetelemään :) Käytän tästä lähin sitä sukaa ja "ihmisen kampaa".
Kävin jo aikaisemmin blogiasi kurkkimassa, mutta en muista jätinkö merkkiä itsestäni lainkaan. Nyt toinen kertaa toden sanoo ainakin :)
Tuo takku näyttää tutulta. Perheellämme kun oli kissa, sille alkoi tulla tuollaisia takkuja vanhetessaan muutamaankin otteeseen. Ne olivat todella tiukassa, eikä niitä saanut auki, joten oli pakko leikata. Sinne takun alle tosiaan sitten aina hilsettä kertynyt kasaan.
Täytyy muistaa harjailla nykyistä kisuamme, ettei sillekin tule moisia ärsyttäviä takkupalloja :)
Kiitos, kun nyt jätit kommentin :) Tää Julian takku oli sellainen, että se olisi voinut olla vaikka mikä. Eräs ystäväni kävi meillä kylässä ja sanoi, että se voi olla vaikka kasvain tai joku mätäpaise. Se ei tuntunut eikä näyttänyt takulta. Mutta onneksi sitten loppujen lopuksi oli pelkkä takku. Kyllä nyt pidetään huoli, ettei uutta tule.
Lähetä kommentti