Kommellusta kommellusten perään :)

Mikähän minua riivaa nykyään, kun kohellan jatkuvalla syötöllä. Kaikkea en nyt edes muista, mutta eilisen ja tämänpäiväisen muistan juuri ja juuri :)
Eilen kävin kyydittelemässä äitiä asioilla ja kun tulin takaisin kotiin, toin kauppakassit sisään ja touhuilin niitä näitä. Jossain vaiheessa läksin tupakalle tupakkatakki, pipo ja Sylvi (Ainokopiot)- tossut yllä. Menin rappusille, pamautin oven kiinni ja katsoin ovea ja totesin, ei ole avainta lukossa. Ovi oli mennyt lukkoon. Mie seisoin rappusilla ja mietin, että mitä ihmettä mie nyt teen. Tyynesti sytytin tupakan, vasemmalla kädellä rämpytin kahvaa ja oikealla polttelin ja samalla mietin vaihtoehtoja: Lähtisinkö tossut jalassa kahlaamaan hankeen polvia myöten naapuriin, portilla vielä suurempi keko lunta, kun aura-auto oli käynyt, vai menisinkö polvia myöten kahlaamaan autotallin ovelle, jonne on sama matka kuin naapuriin ja hajotanko autotallin oven lapiolla. Mitään tietoa ei ollut, milloin muut tulisivat kotiin. Ja yhtäkkiä ovi oli auki, rämpyttäminen auttoi, phuh :) Naureskellen menin sisälle käsi punaisena ja keitin kahvit.

Tänään läksin vain viemään työpaikalle ajopäiväkirjaa viime vuodelta, että saisin niistä rahat tilipäivänä. Taas oli aura-auto käynyt: puolen metrin kinos painavaa lunta kahden metrin leveydeltä. Eikun putsaamaan autoa ja tekemään lumitöitä. Pääsin kuin pääsinkin pihalta pois (juuri auton levyisen suikaleen olin saanut lumitöitä tehtyä) ja selvisin kunnialla matkasta. Normaaliin 10 minuutin matkaan meni 50 minuuttia! Kotiin palatessani olin aivan hiestä märkä. Uusi hattu, kaulaliina ja paidat ja takki liimautuneena ihoon kiinni. Tuumasin, että laitanpa kaikki koneeseen. Äskettäin kävin sitten laittamassa ne kuivumaan ja VOI KAUHISTUS JA ITKUJEN KEVÄT!!
Mie tollo olin laittanut Puro-langasta tehdyn lempihuivini normaaliin 40 asteen pesuun ja nyt se on aivan huopaantunut ja kutistunut. Ei siitä enää huivia saa. Unohdin, että Puroa EI SAA PESTÄ KONEESSA!
Tuumasinpa siinä sitten, että se on sitten kissojen lelu. Mutta, ei se kelpaa niille.
Olisko kellään ideoita, mitä tästä lierosta voisi tehdä?

Tälläinen ihanuus se ennen oli, kuohkean pehmeä ja suloisen siloinen.

Ja olisko kellään konstia, millä mie saisin nää sahanpurut vaihdettua pääkopassa normaaliin aivotoimintaan?
Vai olenkohan mie tulossa mökkihöperöksi kaiken tämän sairaslomailun keskellä? Vielä viikko jäljellä, töihin voisin kyllä palata jo vaikka heti huomenna :) Tekisi mieleni jo pakata työlaukkukin valmiiksi :)