Rupesin neulomaan alunperin tunikaa Tempo-langasta ja neuloin, mittailin ja neuloin. Ja yhtäkkiä takakappale oli polviin saakka, ihan liian pitkä. Ei siinä muu auttanut kuin purkaa ja sitten tein sen
Mario myssyn mutkien kautta senkin. Ja sitten ajattelin, että tekaisen Baktus huivin, niinkuin moni muukin on tehnyt. Mie tein sen
Me-lehden ohjeella. Lehdessä luki, että pitää neuloa 90 cm ennen kavennuksia. No, mie neuloin ja neuloin ja mittailin tottakai välillä ja mitat kutistuivat, kunnes yhtäkkiä se oli 100 cm! Enpä ruvennut kuitenkaan purkamaan, vaan neuloin sitkeästi. Monta päivää siihen menikin, eipä sitä tullut ihan tekaistua tosta noin vaan. Tuskastuttavan hitaasti se kävi ja nyt tiedän: en osta ikinä enää Tempoa!!! Hirveän nahkeaa lankaa, kulkee puikoilla huonosti ja venyy ja paukkuu.
Mutta tässä se nyt on, jättiläisBaktus:
Ja kuvausassistentti (Nasu) päästi sellasen paukun, että meinas tulla isäntäväelle lähtö pihalle (kauhia haju). Kaukaskin jää toiseksi tuon hajun kanssa, huh.
Nasun vieressä on muuten jakkara, jonka äiti antoi miulle. Se on miun vanha, joskus lapsena olen saanut sen. Kohta jo antiikkia :) maalaisko vaiko eikö?
3 kommenttia:
Ihana jakkara <3 Meidän koira Ninni sai kanssa yks päivä hirvenluun ja järsi sitä innoissaan. Lopun iltaa se sitten haisikin ihan kamalalle ja päätin, että vähään aikaan ei luuta kyllä näy meidän huushollissa:)
Onnea tuon valmistumisesta! Taitaakin siinä olla ollut vähän homamaa, mutta komea tuli! :)
Minä pistin ihan uuden uutukaisen blogin pystyyn, kun kyllästyin vanhaan hihhii :)
Mammeli: kiitos :) en tiedä, mistä Nasun haisuttelu johtui, tänään on ihan ok.
Marika: oli siinä tosi homma :) Mie huomasin siun uuden blogin :)
Lähetä kommentti