Keväisiä koristeita ja pienen pieni potilas

Viime viikonloppuna etsiskelin Pinterestistä keväisiä koristeita ja törmäsin pariin hauskaan juttuun.
Toinen oli tehty kakkupapereista ja kankaista ikkunaan roikkumaan. Tai vissiin ne kakkupaperitkin on kankaiset. En mie niin perehtynyt ohjeisiin, kuvan perusteella tein nämä:

 Käytin pieniä kakkupapereita ja leikkasin ympyrälävistimellä skräppipapereista ympyrät. Ihan kivat.

Toinen ohje oli vähän ongelmallisempi. Miekun en ymmärrä saksaa. Mitä nyt sanan sieltä toisen täältä, kun aikoinaan katselin Marienhofia (muistatteko sarjan?). Siinä oppi väkisinkin vähän ymmärtämään :)
Joka tapauksessa, nämä ovat pieniä linnunpönttöjä. Mustepullon ja suurinpiirtein tulitikkulaatikon kokoisia.
Ensin ajattelin tehdä näitä monta keittiön kapasta roikkumaan, mutta oli sellaista näpertämistä, että teko jäi näihin kahteen.
Sininen paperi on skräppipaperia ja vaaleanpunainen on vaaleanpunaista kartonkia, johon tuputtelin punchinellan läpi gessoa. Liimaukset eivät vaan meinaa pitää, täytynee liimata uudestaan toisenlaisella liimalla.

Tällä viikolla en olekaan ehtinyt askartelemaan yhtään mitään. Joka päivä on mennyt myöhäiseen. Maanantaina iltavuoro, tiistaina aamuvuoro ja illalla kaupoissa käynti (Prisma, Robin Hood ja Lidl)-> vasta kahdeksan jälkeen kotona ja eilen illalla käytiin töiden jälkeen iskän luona jelppimässä -> seitsemän jälkeen kotona.
Eilen Julialle kävi myös haaveri. Meillä kävi vieras, joka jätti ulko-oven auki ja kissat olivat livahtaneet pihalle. Nasun mie löysin, Julia löytyi myöhemmin tassu verta vuotaen. Sitä verta tuli paljon.
Mies kirosi ja raivosi ja Julia juoksenteli ympäriinsä tahrien joka paikan vereen. Onneksi mies lähti käymään hermosavuilla, kun mie kävin hoitamaan sitä tassua. Puhuin Julialle rauhallisesti ja putsasin Septidinillä samalla vähän puristaen. Kun mie tulin sisälle, käskin miehen jatkamaan ja rauhoittumaan, kun itse piti tehdä ruokaa samalla. Verenvuoto tyrehtyikin, mutta haavaa ei näkynyt. Luultavasti viiltohaava, kun sitä ei löytynyt.
Kiltisti tyttö antoi tassua hoitaa, kun sitä rauhoitteli samalla.
Nyt se on niiin potilas, niin potilas:

Onneksi laitoin peiton sohvan päälle, jonne se meni itseään parantelemaan ja potemaan. Pikkasen oli vielä vuotanut, kun meidän täytyi lähteä iskälle.
Pitää vielä yrittää illemmalla tutkia, löytyykö tassusta mitään, ettei vaan pääse tulehtumaan tms. Jos siellä vaikka vielä on joku lasinsirpale tai jotain.
Toivottavasti se pian paranee, sydäntä särkee katsoa, kun se linkuttaa.

Juuri sen takia meidän kissat on sisäkissoja, kun niille aina sattuu jotain ulkona.
Eetuakin jouduttiin käyttämään monet kerrat eläinlääkärissä, kun se tappeli milloin minkäkin koiran kanssa. Ja viimeinen kertahan oli se myrkytys.
No mutta, nyt täytyy lähteä ruuan laittoon ja muihin hommiin.
Voikaa hyvin!