Neuloin!!!

Ajatelkaa, mie neuloin! Huhtikuun jälkeen sain eilen ensimmäiset neulomukset valmiiksi. Huhtikuun jälkeen en ole neulonut mitään muuta.
Harmaat kämmekkäänt itselle harmaan tuubihuivin kaveriksi. Viime talvena jo haikailin näitä ja voisihan näitä olla vähän joka värissä. Oikein kovalla pakkasella kämmekkäitä on kätevä käyttää nahkahanskojenkin päällä.

Kämmenselässä on helmineuletta, muuten sileää ja joustinta ranteissa ja kärjissä.
Mie otin jälleen miun pienen puhelimen käyttöön. Tykkään siitä niin paljon, isot näppäimet ja todella yksinkertainen,,, ja vaaleanpunainen :)
Sille piti tietysti neuloa lapanen. Siis suojapussiksi. Toinen puhelin mahtuu Kouvolan sisustuskaupasta ostettuun avaimenperäsukkaan ja tälle piti saada lapanen.

 Viime jouluksi neuloin nuoremmalle tytölle sukat tästä langasta ja muistin, että pikkasen sitä vielä jäi. Jäi sitä vieläkin tämän pikkulapasen jälkeen.

 Ihan vaan sileää neuloin ja peukalo ei ole oikea peukalo, vaan neuloin tuohon jälkeenpäin poimimalla 8 silmukkaa päältä. Siinä ei siis ole peukalolle reikää. Ranteen suuhun pujotin kapean nauhan, jolla pussin saa kiinni.

Luonnossa se on paljon söpömpi :)

Toinen asia, mitä eilen tein, oli nappeja. Joskus Youtubesta löysin videon näiden teosta ja nyt kokeilin. Käytin niitä puuropakkausten pahveja ja piirtelin sabluunan avulla kuvioita. Liimasin
kuviopaperia päälle ja alle.

Reijätkin tein, kuten oikeisiin nappeihin. Reunat töpöttelin musteella meikkisienen avulla. Jollain lävistimellä tulisi paljon siistimpiä, mutta ei miulla ole tähän hommaan sopivia. Vielä.
Mihinköhän mie näitäkin muka käytän, kun en oikeitakaan nappeja osaa mihinkään laittaa. Mutta tulipahan tehtyä.

Kolmas asia, minkä sain eilen valmiiksi, on ensimmäinen joululahja. Toisen tekemistä pikkasen aloitin ja lisääkin pitäisi keksiä. Onneksi on vielä reilusti aikaa. Niitähän en täällä voi esitellä ennenkuin vasta Joulun jälkeen. Siiheksi pitää keksiä muuta bloggaamisen aihetta.

Voi, miten miulle tuli tuossa herätessä kauhean haikea olo. Nasu kömpi sohvalle ja tuli sellainen nostalginen fiilis, kun likat oli pieniä ja he kömpivät sohvalle katsomaan piirrettyjä telkkarista. Voi niitä aikoja. Nostalgian puuskassa muistelin niitä aikoja ja silloin oli kaikki olevinaan paremmin. Ja olihan ne. Koko perhe koossa ja näin viikonloppuisin saattoi äitikin piipahtaa käymään ihan extempore.
Toista se on nyt, ei ole äitiä, vanhempi likka asuu omineen, sisko kaukana, iskä yksin ja nuorempi likka taitaa olla poikakaverillaan yötä. Ei ole kuin mie ja Nasu. Mies nukkuu ja Julia on jossain - suuttui, kun ajoin sen pois tästä neulontatuolista. Ihan itse pitää itseään yrittää viihdyttää, ehkäpä siksi mie askartelen niin paljon, kun olen tottunut perhe-elämän touhuihin. Ei se enää ole samanlaista kuin silloin aikoinaan. Mikään ei ole samanlaista.

Toivottavasti tämä haikeus tästä haihtuu pian, ei kiva olo ollenkaan. Taidan ottaa toisen kupillisen kahvia ja lähteä askartelemaan :) Kyllä se siitä.
Leppoisaa lauantaita!