Sohvan pohjalla

Mahatauti kaatoi eilen miut sohvan pohjalle. Petin pohjalla on tylsää, joten makasin sohvalla. Koko päivän katselin telkkaria ja välillä nukuin. Koko ajan sieltä jotain katsomista tuli ja kun telkkarista ei tullut mitään, katsoin tallennuksia.
Tuli katsottua sellaistakin, mitä normaalisti ikinä en ole katsonut ja kaikenlaisia ajatuksia putkahteli mieleeni. Esim. Syöpöt; en muista, miltä kanavalta se tuli. Mutta siinä tytöllä oli syömishäiriö. Sellainen, että hän söi vain lihaa, pastaa, perunaa tai riisiä, karkkia, 4 pussia sipsiä päivässä(!). Ei syönyt ollenkaan marjoja, hedelmiä tai kasviksia. Eikä edes tiennyt niiden nimiä. Kaksi terapeuttia teki töitä hänen kanssaan, että hän vihdoin söisi kasviksia ja hedelmiäkin. Isä lupasi maksaa 50 puntaa, jos hän syö banaanin. Kaikkea muuta hän oppikin syömään, paitsi banaania (söi kyllä muutaman palan).
Strömsötä katsoin tallennukselta muutaman jakson ja viimeiseksi katsoin sen jakson, jossa Kemikaalicocktailin Noora oli mukana. Oikein innostuin, että pitäisi ruveta itse tekemään jopa Mysliä aamupalaksi (en edes tykkää myslistä), mutta jos omatekoinen olisikin hyvää?! Ja avokadoa leivän päälle, nam. Siis olen pienen palan maistanut, eikä se mitään erikoisen hyvää ole.
Mutta se olisi helppo tapa lisätä vihannesten syöntiä. Ensin avokadoa ja päälle sitten ne normaalit päälliset. Hirveä halu olisi muuttaa ruokailutottumuksia terveellisempään suuntaan, mutta miksi se ei onnistu? Miulla on varmaan myös jonkinlainen syömishäiriö, kun voisin syödä karkkia ja sipsiä joka päivä, mutta vihanneksia ja hedelmiä en söisi ollenkaan. Kyllä mie niistä tykkään, mutta ilmankin voin olla. Eikä ne edes täytä. Banaani taitaa olla ainut hedelmä, joita syön. Ja viinirypäleet joskus. Ja niistäkin sanotaan, ettei saisi paljon syödä. Mutta jos ei muista hedelmistä tykkää?
Mie kyllä luulen, että jos rupean terveellisemmin syömään ja perehtymään näihin asioihin, rupeaisin oikein intoilijaksi. Miulla se menee aina niin, että joko tai. Kultaista keskitietä ei ole.
Aikoinaan, kun oli Painonvartijoissa ruutuja laskemassa (vuosituhannen vaihteessa), menin ihan äärimmäisyyksiin. Söin juuri sen, mitä sai syödä ja kävin lenkillä, että sain syödä lisää. Kyllähän mie laihduin, mutta kun kaikki pienetkin suupalat merkitsin vihkoon ja pienintäkään lipsahdusta ei saanut tulla. Punnituspäivänä oli karkkipäivä ja jos kaikkea en jaksanut syödä, roskiin meni loput.
Vaikka toisaalta, eihän terveellisyyttä voi olla liikaa? Voisi olla, että naamakin paranisi ja ainakin laihtuisin. Ja ehkäpä näitä mahatautejakaan ei tulisi niin helposti. Mie olen vielä kotona tämän päivän toipilaana. Veti olon aika ventiksi ja maha edelleen kipristelee vähän, mutta eiköhän se tästä.
Tänään taidan jatkaa telkkarimaratoonia.
Ainiin, katsoinhan mie sen ohjelmaan niistä Venäjän kovimmista vankiloista. Aika hurja se ensimmäinen. Vangit eivät saaneet edes kävellä suorana ja kaksien kaltereiden ja yhden rautaoven takana joutuvat olemaan. Toisaalta, siinä vankilassa ovat Venäjän vaarallisimmat vangit: murhaajia, sarjamurhaajia, kannibaaleja.....huuui... Eivätpähän ainakaan karkaa.