Mitäköhän sitä tekisi

Pesukone laulaa alakerrassa ja Julian kanssa mietiskelemme tässä, että mitä ihmettä tekisimme.

Viime viikolla soiteltiin yhden työkaverin kanssa ja juttelimme niitä näitä. Hän sanoi, että muista levätä ja tehkää miehesi kanssa jotain, jota ette ole ehtineet pitkiin aikoihin tekemään.
Eilen sain yhtäkkiä päähäni, että siivoan Betonibunkkerin eli pukuhuoneen. Mutta ei se työkaveri varmaan tälläistä tekemistä tarkoittanut :)Olen pitkittänyt tuota hommaa, kun se on niin ällöttävää. Seinät on röpelöiset ja maalatut, lattia betonilla, maalaukset lähteneet ajat sitten pois. Ja niin minä tyttö kävin sen kammotuksen kimppuun. Meni ikkunanpesukarvoja, rättejä ja moppi ja monta ämpärillistä Toluvettä, mutta kyllä siitä vähän siedettävämpi tuli. Paitsi, jos Sillä Siisti-leidit tulisivat ja mittaisivat bakteeripitoisuuden murenevasta/liukenevasta betonista, siitä voisi löytyä vaikka mitä. Onneksi siinä on ritilämatto päällä ja se on pesty. Siitä lattiasta lähti ällöttäviä hiirenkokoisia savi-pölypalloja. Voi kun saisi siitä (pukuhuoneesta) joskus ihmisasumiseen kelpaavan!

Joku sanoi, että ei kannata remonttia tehdä, ennenkuin on valurautaputket vaihdettu uusiin. Joku toinen sanoi, että ei niitä tarvi uusia niin kauan, kuin vetävät. Ja meidän tuurilla siinä käy niin, että kun on huone laitettu nätiksi ja kuntoon, putket halkeavat ja kaikki menee uusiksi. Haaveilu jatkuu, meidän lompuukille on liian kallista vaihtaa putkista lähtien kaikki.Joten jatkamme Julian kanssa mietiskelyä, miten tämän päivän kuluttaisi.

Illalla tulee ystäväperhe kylään.
Olen nyt tämän sairasloman aikana ollut enemmän yhteyksissä ystäviini kuin koko vuonna yhteensä. Jotenkin ei ole energia riittänyt aiemmin. Mutta nyt korjaan asian, mitä ihmiselle jää, jos ei ole ystäviä? Perheen lisäksi siis.