Miksi toisen oma on parempi kuin oma?
Ostin kännykän, likka havitteli sitä ja käytteli kameraa jatkuvasti, ostin toisen ja annoin vanhan hänelle. Ei kelvannut enää vanha, vaan rupesi käyttämään uutta kamerana ja aina puhelin oli jossain, kun olisin tarvinnut sitä. Ostin digikameran ja sama juttu kävi sille. Itse jouduin käyttämään kännykkää. Nyt ostin tämän kameran, eikä likalle kelpaa vanha. Entinen kamera on ihan hyvä, mutta nyt likka väittää, ettei ole.
Toinen juttu, miulla oli takki, Torstai-merkkinen, vettä pitävä, valkoinen ja likka lainaili sitä. Ostin uuden ja annoin vanhan hänelle. Ei kelvannut enää entinen, vaan lainaili uutta, salaa.
Joskus ärsyttää, miulla ei ole mitään omaa. Kaikki pitää olla yhteistä, tai ainakin likat niitä käyttävät, vaikka en antaisikaan lupaa. Kaikki pitäisi olla lukkojen takana, hankalaa. Sukat, kengät, hiusharjat, lakat ja deodorantit he lainaavat. Ja kerran jopa alushousut. Joku raja sentäs. Sanominen ei auta, muistavat ehkä päivän, pari ja taas sama jatkuu. Onko teillä muilla teinien äideillä samanlaista? Auttaako mikään muu kuin lukkojen taakse laittaminen (sukat miulla on jo lukollisessa kaapissa, ettei tarvi paljain jaloin kulkea)?
Loppukevennys, Baskerin uusi tehtävä:
Päähän oli liian iso, mutta tyynylle juuri sopiva :)
3 kommenttia:
Hei, minun konstini on pitänyt teinien kanssa....Olen lihonut niin paljon, että vaatteita eivät ainakaan lainaa, kun ovat niin hoikkia :)
Sehän olisikin hyvä konsti :)
Meilläkin ollaan sen verran erikokoisia, että vaatteita ei lainailla ja kyllä onneksi neiti aina kysyy luvan ennen kuin minun tavaroitani ottaa. Paitsi kynsilakanpoistoaineen käy ilman lupaa, kun minä en edes lakkaa kynsiäni... :-)
Lähetä kommentti