Miten tän näyttäminen voi jännittää niin kovin, kun käsitöiden näyttäminen ei tunnu missään? Johtuu ehkä siitä, että en ole koskaan harrastanut askartelua, paitsi Jouluksi, kun likat oli pieniä.
Tässä siis meidän Eetu-vainaasta tehty kirjanen ja tämä on etusivu. Pikkuhiljaa teen sisäsivuja ja esittelen niitä sitten sitä mukaa.
Eetu lempipuuhassaan, välillä ostettiin kaupasta sille oma tikkari, josta se tykkäsi todella paljon. Chupa chupsit oli parhaita, muut eivät kelvanneet.
Tässä sitten suuri inspiraation lähde, joka tuli eilen Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Aivan mahtavan ihana kirja. Ja arvaatteko, sain sellaisen kimmokkeen skräppäämiseen, että aion jatkaa harrastusta. Ehdottomasti. Ja huom! edellä oleva on harjoitusta vielä. Älkää alan harrastajat lytätkö ihan lyttyyn tätä, jooko :)
4 kommenttia:
Upea kansikuva! Enpä ole ennen nähnyt tikkarista nauttivaa kissaa :), ihana!
Tuo olisi varmaan mukava harrastus, en ole itse kokeillut.
Kiitos Palaga :) Eetu oli aivan omaa luokkaansa :)
Ihana kissu kun syö tikkaria :D :D Mä mietin joskus kans skräppäystä, mut en keksiny mitä sinne kirjaan sitten kirjottelisin joten jäi tekemättä xD
En miekään aluksi keksinyt, mutta kun joululahjaksi sain noita papereita, "pakkohan" se oli ruveta opettelemaan, ettei hukkaan mene tuo lahja :) Ja ajattelin, että Eetusta on hyvä aloittaa :)
Tuo Skräppää muistot talteen on tähän mennessä paras opaskirja, jos opasta tarvitsee.
Lähetä kommentti