Erilainen sunnuntai

Normaalisti sunnuntai menee laiskotellessa (silloin, kun en ole töissä), mutta ei tänään. Meidän piti jo eilen mennä mustikkaan, muttei päästy, kun satoi vettä. Tämä aamu koitti harmaana ja synkkänä, mutta riskillä lähdettiin liikkeelle. Ja nyt paistaakin jo aurinko, jossain vaiheessa se ilmestyi pilvien takaa ja hieno oli ilma.
Mustikoita oli aivan mielettömästi, ei tarvinnut paljon kävellä. Kun yhteen kohtaan jäi seisomaan, sai pyöriä paikallaan ja kohta oli poimuri täynnä.

Katsoi mihin suuntaan tahansa, mustikoita oli Paljon!

Yksi kahvitaukokin pidettiin.

Retkituolit unohtuivat kotiin, joten istuttiin auton etupenkillä.
Kahvitauko miinustaen meni tunti, että saalis oli tämä:

Tämän kuvan otin jo kotona kameralla, muut kuvat on otettu kännykällä, kun en taaskaan muistanut kameraa ottaa mukaan.
Tälläkin kertaa olimme vakiopaikallamme, ykkössellaisella. Meillä on kolme paikkaa, josta voi käydä katselemassa. Jos eka paikassa ei mustikoita ole, voi mennä kakkoseen tai kolmoseen.
Kukkiakin siellä metsän reunalla kasvoi, en kyllä tunnista tätä, mutta iloisen aurinkoinen kukka se on :)

Ihan sen takia nappasin kuvan :)

Nyt kaipaisin tietoa, millaisella paikalla puolukat kasvaa? Puolukkareissuista äidin kanssa en muista kuin yhden, jolloin ajoimme Vaalimaalle päin ja poikkesimme jonnekin pienelle pikkutielle, jossa oli iso mäki ja sankka metsä ympärillä. Eli ei mitään muistikuvaa, missä se oli. Puolukat äiti osti yleensä halvalla Venäjältä. Ne on käytetty ja todellakin mitä jäljellä on, on jo tosi vanhoja. Joten puolukkapaikka täytyisi keksiä jostain. Tästä lähin täytyy kerätä niitä itse, että saa talvella vispipuuroa.
Ja ehkäpä puolukkahilloa.

Vielä on kaikkein ärsyttävin homma edessä, mustikoiden putsaaminen... No, siinä saa sentään istua ja kuunnella radiota samalla. Kuuntelisikohan Lakatut varpaankynnet Yle Areenalta, kun eilen jäi väliin.

Eipähän tarvi enää noista mustikoista stressata :) Kerätty on ja talvella saan taas paistaa monta mustikkapiirakkaa. Mukavaa sunnuntaita kaikille!