perjantai 30. syyskuuta 2011

Perjantai

Ei miulla oikeestaan muuta asiaa ollut tällä kertaa kuin toivottaa mukavaa perjantaita ja viikonloppua. Miullakin on puoliksi vapaa viikonloppu. Sunnuntaina vasta aamuun.
Tänään ihmettelin, miksi olen taas ollut niin julmetun väsynyt ja hoksasin, etten ole kahteen viikkoon juurikaan levännyt.
Tänään olen sitten lepäillyt ja laiskotellut oikein olan takaa (voiko silleen oikeasti sanoakaan :) )
Ainakaan en ole tehnyt yhtään mitään. 
Yhtenä päivänä mie järjestelin tuota keittiön nurkkausta ja yritin vähän rauhoittaa sitä, yritykseksihän se jäi :)
Tai no, ehkä se vähän kuitenkin rauhoittui.
Pyykkivuori on odottamassa selvitystä ja tekemistä olisi vaikka millä mitalla, mutta päätin, etten tee tänään mitään. Paitsi ehkä neulon.
Pitää sitä ihmisen (miunkin) ymmärtää välillä levätä. Miulla se tahtoo välillä unohtua. Tai oikeastaan aika usein.
Aina on jotain parempaa tekemistä. Pitäisi ottaa noista karvaisista kavereista aina välillä mallia. Ei huolta huomisesta :)
Kuva on vanha (vielä näkyy vanhat tummat makkarin paneelit), mutta niin hellyttävä.
Hyvää perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua kaikille teille!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Viikko puolessa

Se on sitten viikko vierähtänyt taas puoleen väliin ihan huomaamatta.
Eilen aamulla aloittelin tätä bloggausta, mutta jäi kesken, kun ystävä tuli kylään. Ja sitten pitikin mennä jo iltavuoroon. Äsken tuntui, etten ehkä ehdi tänäänkään tekemään tätä loppuun, mutta ehdin sittenkin: ruoka on tuloillaan ja muut hommat tehtynä. Ei muuta kuin taas odottelemaan töihin lähtöä.
Huomenna miulla on aamuvuoro ja elättelen toiveita, että voisin lähteä jo 12 aikaan pois. Miulla on ylitöitä viime viikolta kertynyt sen verran ja huomenna ainut mahdollisuus ottaa ne pois.

Miun "uusia" verhoja ajattelin tässä vilauttaa pikkasen.
Toissapäivänä sain vihdoin otettua kuvan/kuvia, kun vaihdoin olkkariin verhot, jotka tilasin jo kesällä Ellokselta. Verhot vaihdoin jo viime viikolla, miulla tapahtuu asiat vähän viiveellä :)
Eikä nämä nyt enää uudet ole :)
En mie viitsinyt pelkästä verhosta kuvaa ottaa, otin vähän ympäristöäkin mukaan.
Joulu  Syysvalotkin on viritelty jo oven päälle. Antaa hämäriin iltoihin kivasti tunnelmaa. Silloin, kun muistaa laittaa päälle tai on kotona nauttimassa niistä.

Eilen miulla oli vaikka mitä asiaa olevinaan ja nyt en enää muista niistä yhtään :)

Ainiin, Nasu oksenteli kahtena päivänä ja mie olin sydän syrjällään. Se kun ei normaalisti oksenna, ainoastaan silloin, kun on ollut tukos suolistossa. Näitä on ollut kaksi ja yhtä monta kertaa se on leikattu. Jos haluat tietää enemmän näistä, sivupalkissa on Nasun sairauskertomus alusta loppuun edellisestä tukoksesta.
Sitä edellinen tapahtui Vuodatuksen blogin aikoihin ja sitä blogia ei ole enää olemassa.
Oksentelut jäivät Onneksi vain kahteen päivään ja nyt se on aivan normaali. Vähän epäilin, että oksentelut voivat johtua siitä maalista, kun se tallusteli sen maalatun lipaston päällä ja kovalla vimmalla nuoleskeli tassujaan puhtaaksi.
Julia on se, joka oksentelee jatkuvasti ja sotkee näitä mattoja (kuten ne nukkamatot, joita ei saa puhtaaksi), vaikka mie aina monikossa puhunkin näistä asioista.

Tänä aamuna Nasu on järjestänyt miulle parikin hauskutusnäytöstä. Se on taas jotenkin kömpelöllä päällä. Ensin se tipahti ikkunalta ja toisella kerralla yritti hypätä keittiön lipaston päältä tiskipöydälle ja rämähti lattialle kesken matkan :)
Kyllä se ihan terve on, sille vain sattuu näitä kohelluksia silloin tällöin (aika usein).

Ei miun noista kissoista kyllä pitänyt kertoa, mutta kun en yhtään muista, mitä miun piti....
Taitaa olla viisainta lähteä lukemaan teidän muiden järkevämpiä juttuja ja käydä kurkkaamassa, joko se Facebuukki on muuttunut. Mies sanoi, että se muuttuu tänään.
Nyt ei muuta kuin kivaa keskiviikkoa!

Kävin katsomassa, Fb muuttuukin vasta huomenna ja kuulemma tiedossa järkytys käyttäjille.. Hui!
Joku oli linkannut sinne semmosen uutisen:  tästä pääset sinne uutiseen.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ystävälle tunnustus

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"

Sain tämän ihanan tunnustuksen Janskulalta My way-my life -blogista.
Kiitos ystävyydestä!

Voit antaa tämän tunnustuksen kenelle haluat, ystävyyden osoituksena, jos haluat. Mutta muista säännöt, eli kerro keneltä olet tämän saanut jne.

Haluan kiittää blogiystäviäni ja jakaa tämän seuraaville blogiystäville:

Sariliini

Voisin jatkaa näköjään listaa ihan loputtomiin :)
 Miulla tuntuu olevan paljon ystäviä täällä, osa aivan uusia tuttavuuksia ja osa jo pidempään "blogiuralla" mukana olleita. Ja taas niitä ahkerimpia kommentoijia :)
Ja joiden kommenttia oikein odottaa, jos ei pitkään aikaan mitään ole kuulunut. Ja tottakai myös heidän blogipäivityksiään odottaa eniten :)
On se vaan niin jännä juttu, että täältä löytyy ihmisiä, jotka tavallaan tuntee, mutta ei kuitenkaan oikeasti tunne (tietenkään). No jollain tavalla kuitenkin.
En olisi ikinä uskonut ja tuskin kukaan uskoo, joka ei itse blogia pidä.
 Miekin aloitin blogin aikoinaan ihan vaan kokeilun halusta. En ollut seurannut blogeja juurikaan ja ihan vain halusin kokeilla, mitä tämä on ja osaisinko. 
Toisaalta käsitöiden esittely oli se tärkein syy. Eli alkujaan tämä oli (tai siis se Vuodatuksen blogi oli) puhtaasti käsityö -ja kissablogi. Nyt tämä on vähän sitä sun tätä, ei päätä eikä häntää välillä :)
Samalla kuitenkin henkireikä kaiken keskellä. Mitähän mie tekisin, jos ei blogia olisi ja teitä siellä toisella puolella? En tiedä, enkä keksi mitään korvaajaa. Facebookkilaiseksi miusta ei oikein ole. Olen jopa harkinnut sen tilin sulkemista useampaan otteeseen, kun en sinne juuri mitään kirjoittele. Joskus mietin, laittaisinko sinne tämän blogin näkyville. Onneksi en laittanut vaan olen pitänyt tämän erillään siitä. En halua, että kuka tahansa töissä tai puolitutuista pääsee meidän kotia tai miun käsitöitä katsomaan. Tarkkaan olen harkinnut, kenelle tästä olen kertonut.
Ja silti te, puolituntemattomat näette nämä, mitä tänne laitan. Ja naamakin vielä näkyy profiilissa :)
Hassua :) Mutta jotenkin aivan eri asia.

Kiitos!



perjantai 23. syyskuuta 2011

Kissojen puita ja tiskirättejä

Mie tässä taas odottelen iltavuoroon menoa ja kulutan aikaa.

Facebookissahan näkyy mainoksia ja kerran oli joku kissojen kiipeily/raapimapuumainos. Klikkasin sinne, mutten muista, miksi sieltä en tilannut. Ainiin, olisi vissiin pitänyt olla luottokortti (miulla ei ikinä ole ollut minkäänlaista luottokorttia, enkä ota). Kiipeilypuut rupesivat kiinnostamaan, kun niitä oli tosi hienoja ja isoja. Mie sitten laitoin googleen haun ja löysin sivun Petenkoiratarvike.
Sielläkin oli erilaisia kiipeilypuita ja tälläinen sieltä sitten tuli vain muutaman päivän päästä.
Kissa ei kuulunut kauppaan, vaan se oli omasta takaa :) Meijän Julia eli Julle, joka tuntee myös nimen Nalle :)
On vain yksi ongelma.
Mihin se laitettaisiin? On niin iso, ettei käy oikein mihinkään. Ei voi laittaa ikkunaseinälle, ettei lähde verhot, ei muille seinille, ettei lähde tapetit. Eikä sohvan taakse, ettei lähde ristallit lampusta (Nasu rakastaa kaikkea kiiltävää -> koruja ja killuttimia).
Raapimapuu on tosi tärkeä, jos yhtään säästäisi huonekaluja repimiseltä. Tai mattoja.
Kyllä nuo ainakin tykkäävät tuosta, kummallakin on omat lempparijuttunsa. Julia tykkää kömpiä tuon kaaren välistä (juuri ja juuri mahtuu) ja Nasu tykkää kiivetä noita putkia pitkin ylimmälle tasanteelle (siis ei tasanteelta tasanteelle) ja nukkuu mielellään ylimmällä ritsillä. Kerran se on tipahtanutkin sieltä :)
Entinen raapimapuu on ollut ahkerassa käytössä :) Sitä edellinen oli yhtä rajussa kunnossa.
Saa nähdä, kuinka kauan tämä nykyinen kestää, kun ei ole mitään pienenpieniä kisuloita nämä meijän likat :)
*****
Eilen tuli telkkarista Kuningaskuluttaja, jonka katsoin sen takia, kun kolme kovaa testasi Luxus-tiskirätit. Mie vähän ihmettelin, että mitä ne sellaset on. En mie kyllä oikein vieläkään tiedä, miksi nämä testatut oli Luxus-mallia... No, sitä testausta katsellessani tulin siihen tulokseen, että kaikkein parhaimpia on nuo omatekemät puuvilla-tai bambulangasta neulotut. Ihan mahtava imukyky ja irrottaa likaakin niin, ettei hampaat irvessä tarvitse hangata. Oliskohan nuo sitten Deluxe-mallia? Nekin kyllä vaativat vähän totuttelua alkuun, mutta kun niitä on ruvennut käyttämään, ei niistä halua luopua.

Sama juttu on noiden erilaisten pesimien kanssa, joita neulotaan akryyli- tai polyakryylilangasta. Esim. kahvipannun peseminen on tosi helppoa. Ei tarvitse hangata, senkun pyöräyttää puhtaaksi tai joku perunakattila, joka ei koneessakaan välttämättä lähde puhtaaksi, puhdistuu pesimellä tosi helposti. Lankahan on "muovia".

Ja eikös nämä rätit ja pesimet ole oikein tosi tosi ekologisia, kun ne voi pestä pesukoneessa kerta toisensa jälkeen 60°C:ssa? Jotkut kaupan räteistä voi pestä 40°C:ssa, eihän siinä lämmössä pöpöt kuole! Nehän vain villiintyvät ja lisääntyvät haaleassa pesussa.
Kolme kovaa valittivat myös sitä, että koko keittiö haisee, kun rätit rupeavat haisemaan. Neulotut eivät haise, ainakaan niin nopeasti ja niitä kun on tarpeeksi, tulee vaihdettua useammin ja pestyä niitä. Ehkä siksikään ne eivät ehdi ruveta haisemaan.
Oho, tulipas pitkä ylistys neulotuille tiskiräteille :)
*****
Mitähän sitä sitten tekisi? Taidan lähteä kahvin keittoon ja miettiä jatkoa sen jälkeen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Miulla on aamuvuorot.

P.S: Arvonta edellisessä postauksessa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Arvonta

Miuhun otettiin Design skins:stä sähköpostitse yhteyttä, että voin järjestää blogissani arvonnan, jossa voitte voittaa joko läppärikalvon tai kännykän kalvon.
Eli voittajia olisi tällä kertaa kaksi.
Toinen saisi läppäriin kuvallisen kalvon ja toinen kännykkäänsä. Voitte valita galleriasta valmiin kuvan tai tehdä omasta kuvasta.
Esimerkkejä:

Kuvat lainattu Design skinsiltä.

Mie tuunasin oman kannettavani Kesäkuussa ja olen ollut tosi tyytyväinen. Tästä klikkaamalla näet miun tuunauksen tarinan.

Säännöt on seuraavat:
Jokainen on samanarvoinen, ei tarvitse olla lukija, eikä tarvitse linkittää (saat linkittää, jos haluat käyttämällä miun kannettavan kuvaa).
Jokainen saa yhden arvan.
Kommentoimalla tähän postaukseen osallistut ja laita kommenttiin, kumman palkinnon haluat.
Myös anonyymit voivat osallistua.
Tarvitsen vain sähköpostiosoitteen voittajilta ja laitan voittokoodit teille, kunhan arvonta on suoritettu.

Arvonta-aikaa on kaksi viikkoa, eli 5.10.2011 asti.

Onnea arvontaan kaikille!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ei mennyt ihan niinkun piti...

...eikä ainakaan niinkun Strömsössä, kuten sanonta kuuluu :)
Miulla oli visio päässä ja pitkään suunnittelin yhden lipaston päällystämistä tapetilla. Tapettikin oli jo valmiina ja sieluni silmin näin lipaston valko/hopean hohtoraidallisena. Kyseinen tapetti oli alunperin tarkoitus laittaa olohuoneen seinälle ja siitä jo olisi pitänyt jotain ymmärtää. Että lipasto ei tule onnistumaan, kuten ei miehelläkään onnistunut seinän tapetointi. Kuvittelin, että kyllähän liimalla liimautuu kaikki jos ei liisterillä onnistu. Vaan eihän se niin mene. Kyllä liima liimasi, mutta kämmenen kokoisia ilmakuplia jäi sinne tänne plus pienempiä kuplia. Yhden ison sivun ja alasokkelin sain tapetoitua, kun meni hermot. Revin tapetit pois ja jouduin liottelemaan vedenkin kanssa, kun oli niin tiukkaan liimautunut kuplineen kaikkineen.
Ei muuta kuin maalausvehkeet esille.
Maalaus onnistui hienosti, tosi tasainen ja hyvä jälki tuli... kunnes kävin katsomassa, että jokohan alkaa kuivumaan. Löysin näitä:
Ja lipaston ympäristöstä näitä:
En voinut kuin nauraa, kun näin nämä. Eikä siinä auttanut muu kuin yrittää paikata maalausjäljet. Valkoisille tassunjäljille lattialla ei enää mahtanut mitään. Ei lähtenyt pois. Eipä tuo niin vaarallista ole.
Syyllinen on tämä:
Eipä ollut vaikea arvata... makoili rahilla tassut kainaloissa piilotellen likaisia tassujaan :)

Tänään sitten töiden jälkeen viimeistelin lipaston ruuvaamalla vetimet kiinni ja lastasin laatikot ja päällisen täyteen. Kyllä siitä sittenkin lipasto tuli. Mitä nyt valumia jäi kylkiin, mutta kelpaa miulle.
Kuten näette, ylälaatikossa on reikä, kun miun piti sitä tapettia laittaa, niin otin lukon irti.

Tämmönen se oli alunperin, ainut huonekalu lapsuuden kodista ja tänne asti mukana kulkenut.

Että semmottista.
Loma on loppu ja arkinen aherrus alkoi. Stressikäyrä on laskenut kuin lehmän häntä. Levon takia sekä yksi iso asia on ne lääkelaskut. Niistä olen saanut todellakin harmaita hiuksia, kun en yhtään niitä ymmärtänyt. Olen nyt kolme kertaa laskenut niitä (eilen vierähti monta tuntia, kun uppouduin niiden maailmaan ihan täysin) ja nyt mie ymmärrän. En ihan kaikkea, mutta suurimman osan, harjoitusta vielä vaatii.
Tuntuu niin hyvältä. Keväällä eräs sairaanhoitaja yritti miulle opettaa päättelytapaa ja meinasi jo suuttua, kun en ymmärtänyt mitään :) Mutta nyt kun tilasin sen kirjan, huomasin, että verranto on miun tapa laskea. En olekaan niin tyhmä kuin luulin (ja varmaan se sairaanhoitajakin luuli ;) ).
Miusta niitä on jopa kiva laskea :) Ja miulla ei ole matikkapäätä ollut ikinä, aina ala-asteelta lähtien oli 6 paitsi kerran erään sijaisopettajan aikaan oli 9, kun ymmärsin kaikki hänen selityksensä. Ja päättelykykyä miulla ei ole yhtään. Roomalaisiin numeroihinkin miulla on muistikaava: XL CD M -> 10 50 100 500 1000 (XL koko CD levy ja M koko). Loogista, vai mitä? Muut numerot mie muistinkin jo ennestään, C:tä kysytään usein ristikoissa, kymppi on muuten vaan jäänyt mieleen, L D ja M tuottivat ennen vaikeuksia muistaa.
No, enää mie en stressaa noiden takia yhtään, onhan tässä vielä aikaa harjoitellakin.

Okei, nyt taidan tästä ruveta ruokaa vääntämään ja blogikierrostakin pitäisi lähteä tekemään.
Mukavaa viikon alkua kaikille!

P.S: Aamulla oli kylmä! Puolen seitsemän aikaan 3.6°C "lämmintä" ja auton ikkunat piti raaputtaa, onneksi laitoin kämmekkäät. Niin ja huivin! Hrrrr...



lauantai 17. syyskuuta 2011

Tunnustuksia ja vielä yksi kirja

Sain Aseman laidalla-blogista tunnustuksen, kiitos oikein paljon siitä!

Saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 blogille ja ilmoittaa asiasta näille sekä kertoa 8 asiaa itsestään.
Kiittämisosuus olikin se helpoin :) Kiitos kaunis toiseen kertaan :)
Mitähän mie osaisin vielä kertoa, mitä en ole jo kertonut? Tuntuu, että mie olen jo lärpättänyt kaiken mahdollisen :) Yritän keksiä uusia, mutta voi olla, että jotkut ei olekaan, kun en muista.
  1. Inhoan siivoamista (tuli ensimmäisenä mieleen, koska tänään siivottiin), mutta tykkään kaappien ja lipastojen järjestelemisestä.
  2. Olen juonut kahvia siitä asti, kun opin kävelemään. Asuttiin mummon yläkerrassa ja mie kiipesin raput alas mummon luo sanoen: Mummo, eitä ahvii :)
  3. Olen aina inhonnut liikuntaa, paitsi tanssia ja aerobiciä yms. Koulun liikuntatunnit oli tuskaa ja nykyäänkin lenkille raahautuminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa yleensä.
  4. Miulla on tosi huono muisti, varmaan tulee jossain vaiheessa Alzheimerin tauti, kun sitäkin suvussa on ollut.
  5. Mie en osaa päättää asioista. Jos miulle sanoo kaksi asiaa ja joudun valitsemaan toisen, ajattelen jälkikäteen, että se toinen olisi ollut ehkä sittenkin parempi.
  6. Miusta on tullut hirveä pessimisti. Alkujaankin olin varmaan maailman pessimistisin ihminen, mutta opin optimistiksi. Äidin kuolema jotenkin tappoi miusta optimismin kokonaan. Odotan aina vain pahinta ja vielä pahempaa.
  7. En osaa ollenkaan laulaa, mutta soittaa osaan eli musiikkikorvaa on. Laulunlahjoja ei. Vaikka kyllä mie haluaisin kauheasti lauleskella.
  8. Ennen miulla oli tapana tanssia kotona yksin ollessani. Nykyään ei kestä polvet :)
Nyt mie teen tän jakohommelin kanssa sillälailla, että annan kahdeksalle viimeksi kommentoineelle, joita kuitenkin myös itse seuraan. Kiitän ahkeria kommentoijia ahkeruudestanne :)

Tunnustus numero 2
Tämän tunnustuksen sain Aavan nurkka- blogista. Oikein paljon kiitoksia myös tästä :)
Tämän myötä pitää vastata viiteen kysymykseen ja jakaa viidelle blogille eteenpäin.

  1. Lempiruokani: Palapaisti ja perunat, omatekemä :)
  2. Lempimakeiseni: Taitaapi olla suklaati. Tai ei ihan kaikki suklaa, vaan: Kinder maxi, Fazerin sinivalkoinen, Suffeli puffi, Geisha ja Fazeriina. Jouluna Julia.
  3. Lempiluettavani: Tämän tiesittekin tuolta kirjojen järjestelypostauksesta. Mutta kerronpahan vielä: Catherine Cookson, Sidney Sheldon, Stephen King, Mary Higgins Clark, Robin Cook, Agatha Christie... On niitä enemmänkin, mutta tulisi pitkä lista. Lehdistä voisin mainita Maalaisunelman ja Toivekoti&puutarhan.
  4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulontatuolissa istuen ja telkkaria töllöttäen. 
  5. Lempielokuva: Näitäkin on paljon. Sanoisin, että kauhuleffat, jännärit, seikkailut, komediat ja jotkut hömppäelokuvat (kuten Sinkkuelämää 1&2).
Jakaminen tapahtuu samalla viisiin kuin äskenkin.

Toivottavasti linkki vie oikeaan osoitteeseen, etten sekoillut näiden kanssa pahemmin :)
Kohta alkaa blogeissa ramppaaminen, kun pitää kaikille ilmoittaa :)

Sitä ennen kuitenkin kerron pienen tarinan internetin ihmeellisestä maailmasta!

Mie mietiskelin tuossa jokin aika sitten, että 90-luvun puolivälissä luin yhden kirjan, jonka haluaisin lukea uudestaan. Aikoinaan se tuli kirjakerhon kuukaudenkirjana ja luin sen. Luettuani vein sen silloisen asuintalomme kierrätyshuoneeseen heti.
Niin kammottava se oli, etten voinut pitää sitä meillä.
Nyt kuitenkin kävin miettimään, että olisi kiva lukea se, mutta en muistanut kirjan nimeä. En edes kirjailijan. Mieheltäkin (joka ei kirjoja lue ollenkaan) kysyin, muistaisiko hän. Hän muisti: Virus ja kannessa oli kuva lääkeruiskusta. Sen mie muistin, että se on Robin Cookin Virus (jonka ostinkin Sumasta eilen).
rupesin guuglettelemaan virusta ja lopulta päädyin Yliopisto lehden sivulle. Ja siellähän se oli: Richard Preston  Tappajavirus. Rupesin sitten etsimään netistä tietoa, mistä sen voisin ostaa. Eipä sitä muualta saanut kuin Huuto.netistä ja kun mie en sitä ole koskaan käyttänyt, värväsin vanhemman tytön ostamaan sen miulle.
Nyt se on miulla. Ja se on aika kammottava...


Richard Preston
Tappajavirus
Hyytävä tosikertomus Ebola-viruksen yrityksestä tunkeutua ihmisrotuun ja epätoivoisesta taistelusta sitä vastaan
Virus tappoi niin nopeasti ja raa’asti, että kokeneimmatkin tutkijat olivat kauhuissaan. Se tarttui erittäin helposti ilman kautta ja tunkeutui verenkiertoon ja sisäelimiin tuhoten ne hetkessä.
Virus oli saanut nimen Ebola. Se oli murtautumassa ulos Yhdysvaltain armeijan salaisesta tutkimuslaboratoriosta ja uhkasi suurkaupungin miljoonia asukkaita.
”Pelottavinta mitä olen ikinä lukenut.” - Stephen King
Richard Prestonin Tappajavirus on ollut pohjana menestyselokuvassa Tuntematon uhka, jonka pääosaa näyttelee Dustin Hoffman.
Suomentanut Johanna Heikkilä / Seven-pokkari


Esittely lainattu Otavan sivulta.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan...
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

P.s: Eikös ollutkin ihmeellinen juttu löytää jotain, josta ei muistanut edes nimeä :)


perjantai 16. syyskuuta 2011

En keksi mitään otsikkoa :)

Eilen illalla nukkumaan käydessä keksin yhtäkkiä tekemistä tälle päivälle (kun ei millään viitsisi keitellä mehuja...)
Hyvä, etten innoissani miestäkin ruvennut tönimään hereille moisen oivalluksen takia. Päätin sittenkin odottaa aamuun.
Täällä on yksi tosi hyvä antikvariaatti Suma, jossa ollaan käyty parinkymmenen vuoden sisällä monen monta kertaa. Viime vuosina se on jäänyt vähän unholaan ja illalla muistin sen taas. Alkuun kävimme viemässä kirjoja, pelejä ja videofilmejä ja saatiin siitä rahaa, kun rahat oli siihen aikaan tiukalla. Myöhemmin veimme niitä saadaksemme vaihdossa parempia tilalle.

Nyt miulle oli kertynyt kirjakerhosta tulleita kirjoja, joita en ollut muistanut peruuttaa tai en viitsinyt palauttaa ja joita en koskaan ollut lukenut, eikä edes kiinnostanut. Keräsin niitä pinon ja toimme toisen pinon tilalle:


Robin Cookin olen joskus lainannut kirjastosta, Anni Polvat on tosi hauskoja ja rentouttavia, Catherine Cookson-kokoelma karttui kahdella (aika hyvin muistin, ettei miulla noita ole), Stephen Kingin kaikkien aikojen paras kirja, klassikko, jonka olen lukenut 20 vuotta sitten. Ja Beck on aina Beck :)
Nyt riittää iltalukemista/unilääkettä pitkäksi aikaa :)


Samalla kävimme City Marketissa halvan kahvin perässä. Ostin samalla myös kasvojen pesuaineen, jonka unohdin eilen Robbarista ostaa, kuten myös kuivashampoota. Täytyy taas ruveta harventamaan hiusten pesua tai kohta saan pestä aamuin illoin, niin kovin ne rasvoittuvat. Cittarissa ei ollut sitä kuivashampoota, jota normaalisti käytän, muttei viitsitty enää Robbariin lähteä. Toivottavasti tämä on yhtä hyvää.

Ostettiin myös tuo 101 ideaa. Unohdin senkin, että se ilmestyi jo eilen. Mie ajattelin, että kyllähän mie sen muistan, kun se on tilipäivä. Vaan enpäs muistanutkaan.

Edelliseen postaukseen viitaten, kissoista vielä. Meillä ei voi kissojen vesiastiaa pitää lattialla ollenkaan, koska ne käyvät leikkimään veden kanssa ja lattiat lainehtii. Jostain syystä tiskipöydällä oleva kippo saa olla ihan rauhassa ja käyvät nätisti juomassa siitä.
Mehut on nyt kiehumassa pikkuhiljaa ja mie voin tässä samalla lueskella uutta lehteä.
Ja tehdä näitä, plääh...
Ei tarvi miettiä, mitä tekisi. Toisin kuin mies, joka pyörii kuin pieru Saharassa, kun ei keksi mitään tekemistä :)
No, mukavaa viikonloppua teille! Saatan mie vielä viikonlopun aikana palailla tänne. Niin  että ainakin mukavaa perjantaita :)

torstai 15. syyskuuta 2011

Torstai

Kiitos paljon kommenteistanne edelliseen.
~ Kuvat ei liity tarinointiin mitenkään, kunhan räpsin sieltä täältä ~
Nyt tuntuu ihan perjantailta. Mies on tämän ja huomisen päivän lomalla myös, oli tilipäivä ja tehtiin kunnon kauppareissu. Siis ihan ruokia ostettiin kahdesta eri kaupasta sekä siivoustarvikkeita kolmannesta. Laskut on maksettu ja on tosi "kevyt" olo :) (päästiinpäs niistäkin rahoista :) )

No ei sentäs. Vaan aina ne maksamattomat laskut harteita painaa ja nyt kun ne on ajantasalla, on kevyt olo. Ja ruokaa pakastimet (3 kpl!) ja jääkaapit (2 kpl!) täynnä ruokaa, ainakin kahdeksi viikoksi. Eipähän tarvi niitäkään miettiä. 
Joku voisi luulla, että meillä on joku suurperhe, kun pakastimia on kolme ja jääkaappeja kaksi :) Vaan ne on kaikki pieniä, pieni arkkupakastin, jääkaappi-pakastin yhdistelmä ja jenkkikaappi pienellä pakastimella. Kivahan se on, että voi ostaa isommat satsit kerralla ja mahtuu kunnolla säilyttämään. Kivennäisvedetkin mahtuu jääkaappiin ja saa heti kylmänä, kun janottaa.
Siivoustarvikkeet ostettiin Robin Hoodista ja melkein hypin riemusta, kun huomasin, että Softlanilta on tullut uusi huuhteluaine. Nimittäin persikan tuoksuinen!! Silloin, kun likat oli pieniä, käytin vuorotellen vaniljaa ja persikkaa. Jossain vaiheessa se persikka hävisi ja jouduin etsimään uuden tuoksun, joka sekin hävisi markkinoilta. Nyt se iki-ihana persikka on tullut takaisin :) Miun on tosi vaikea löytää hyviä tuoksuja, jotkut käyvät särkemään päätä ja jotkut eivät vain tuoksu miltään. Ja jos käyttää yhtä ja samaa, siihenkin tuoksuun turtuu, joten on oltava ainakin kaksi eri tuoksua.
Kehyksestä puuttuu kuva, koska nuoremman tytön rippikuvat on hävinneet jonnekin kummallisesti. Ja semmoisen mie tuohon haluaisin...
Koko viikko on jotenkin ihmeellisesti vierähtänyt ilman, että oisin mitään erikoista saanut aikaiseksi. Mitä nyt mattoja olen peseskellyt pitkin viikkoa, pyykkiä ja sen semmoista, mitä ei oikein kannattaisi edes mainita :)
Mutta ainakin olen levännyt ja olokin alkaa olla aika virkeä yskän ja nuhan vielä kuitenkin häiritessä normaalia olotilaa. Ei kuitenkaan paha. 
Meidän matot on nyt muuttuneet isoista kapeisiin. Ne lankamatot oli virheostos näiden kissojen kanssa. Niitä ei voi pestä ollenkaan, vaan pitäisi kiikuttaa pesulaan. Ja näillä kateilla on semmoinen tapa, että jos matto on puhdas, juuri sen kohdalla alkaa oksettamaan ja tottakai ne oksennukset täytyy heittää juuri sille puhtaalle matolle. Vaikka ne pyyhkii pois, jää jäljet ja lankamatoista oksennuksia ei saa mitenkään pois. Ja Julialla on kumma tapa vetää peräpäätään pitkin puhdasta mattoa ja siitäkin jää viiru, yäk. No, kapeat matot on helppo heittää koneeseen ja muutaman päivän kuivattelun jälkeen saa taas lattialle, kunnes jompi kumpi tulee ja oksentaa...

Mie alan vihdoin ja viimein päästä syksyn tunnelmaan. Olen viritellyt kynttilöitäkin pöydälle ja valoja, joita voisi poltella. Yhdessä vaiheessa olin jo vaipua johonkin alakuloon ja mie kuitenkin tykkään syksystä. Se on vuoden parasta aikaa. Ehkäpä tauti vaikutti mielialaankin, joka nyt on piristymässä :)
Tunnelmallista torstaita kaikille!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Maalattu on ja paikat kunnossa :)

Eilen kerroin, että maalasimme ja nyt paljastan, missä. Eteisen puolipaneelit saivat "yllättäin" valkoista maalia pintaansa ja täytyy sanoa, että muutos on melkoinen.
Pitkin päivää olen tänään järjestellyt ja makustellut järjestystä ja tavaroita tänne.
Ennen oli sinistä:
Toisesta suunnasta:
Ennen näytti tältä:
Vähän oli huono kuva, kun verho oli edessä. 
Ollappa aina yhtä siistiä... Mutta ei, huomenna jo on pyörremyrsky käynyt ja joka paikka on sekaisin. Eikä ole edes pieniä lapsia, joita syyttää siitä :) 
Tulipahan kuitenkin kenkävarastoa käytyä läpi ja laitoin kaikkein kesäisimmät kengät jo muualle. Samoin takit, joita en ole pitänyt.
Paistoin mie tänään sämpylöitäkin tuossa järjestelyjen välissä, oli hyvää pitkästä aikaa. Pitäisi paistella sämpylöitä pikkasen useammin, kun kaupan leivät kyllästyttää. Usein valitsenkin syötäväksi jotain muuta kuin leipää. Karppausta kokeilin kesälomalla ja se täytyi lopettaa, kun tuli niin huono olo, että meinasi taju lähteä. Ei sovi miulle. Hups, jutut alkavat taas rönsyilemään sinne tänne... Täytyy siis lopettaa ennenkuin leviää ihan käsiin tämä juttu :)
Nähdään taas :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Sotkua ja maalia

Oikein paljon kiitoksia kaikille lomatoivotuksista :)
Koko eilisen päivän mie laiskottelin, mitä nyt muutaman koneellisen pesin pyykkiä ja illalla saatiin miehen kanssa   tämmöinen sotku aikaiseksi  :)
En kehtaa edes isona laittaa :)
Täällä nimittäin vihdoinkin tapahtuu taas jotain, mihin tarvittiin näitä:
Itse asiassa se on jo tehty. Nyt vain odotellaan maalin kuivumista ja lopputulosta pääsette katselemaan huomenna tai ylihuomenna.

Kohta lähdetään syntymäpäiville. Jippii! Päästään herkkujen ääreen ja voin vielä juoda kahviakin, kun ei tarvitse töihin mennä huomenna :)
Mie en nimittäin normaalisti juo kahvia puolen päivän jälkeen, ettei mene yöunet. Nyt niillä ei niin väliä ole :)
Pitäisi ehkä ruveta pikkuhiljaa miettimään päällepantavaa ja laittamaan ainakin hiuksia, jos ei muuta. Meikkiä mie en käytä kuin erittäin harvoin. Laiska, mikä laiska.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Lomalle lomps

Nyt se päivä vihdoin koitti. Loma alkaa ja kyllä sitä on odotettukin. Kuten huomaatte, en ole jaksanut pahemmin blogiinkaan panostaa. Eli en yhtään.
Harvinaisen rankka kaksiviikkoinen on onneksi takanapäin ja koko ensi viikon saa vain olla.
Suunnitelmissa on vain ikkunoiden pesu, kun jäivät keväällä pesemättä ja marjojen keitto mehuksi, kun en jaksanut sitäkään tehdä.
Muuten ei mitään suuria suunnitelmia ole, aion vain nauttia joutenolosta ja tehdä, mitä mieleen juolahtaa. Vietän lomani samoin, kuin aina ennenkin. Laiskotellen. Tai ainakin niin aina suunnittelen, mutta tekemistähän löytyy kuitenkin.

Koko viikon olen kärvistellyt nuhan kourissa. Korvat rutisten ja pää humisten olen töitä painanut. Ilman kuumetta kun ei meidän työterveydestä sairaslomaa saa. Vaikka muuten olisi kuinka kipeä tahansa.
Ja miulle ei kuume nouse, vaikka olisi mikä.
Onneksi nyt saa levätä ja olla rauhassa.
Tänä iltana luultavasti pidetään karkkipäivä ja katsotaan jotain kivaa elokuvaa. Siitä on kiva aloittaa loma ja viikonloppu :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Aika kulkee kulkuaan

Taisi tulla miun blogihistorian pisin tauko. Asiaa toisaalta oli ja toisaalta ei. Ei miulla nytkään mitään erikoista ole, mitään en ole tehnyt, paitsi töitä. Energia on ollut tosi vähissä, eikä yhtään paremmalta tunnu. Ainakaan vielä. Kolme viikonloppua töissä, vapaita vain torstaina ja tänään. Yksittäisillä vapailla ei jaksa tehdä mitään erikoista. Onneksi kohta on loma. Flunssaa pukkaa päälle kaiken väsymyksen lisäksi ja tämä viikko saattaa olla erittäin rankka, vajaamiehityksellä painetaan. Voi olla, että loma menee toipumiseen. No, en mieti etukäteen. Tulee mitä tulee. Kollaaseja väänsin äsken kuluvan vuoden käsitöistä, askarteluista ja tuunauksista.
Luulin, etten ole saanut mitään aikaiseksi, mutta onhan noita tullut.

Kerran mietin, että mitäköhän tapahtuu, kun vuosi on kulunut siitä, kun ostin Googlelta lisätilaa tähän blogiin. Kokonaan sitä tilaa en ole käyttänyt, mutta sähköpostiin tuli ilmoitus, että miulle tulee lasku seuraavasta vuodesta. Helppoa ja kätevää. Ja kyllähän sen maksaa, jotta saa blogata :)
Maailmalla toiset tekee rahaa bloggaamisellaan, mutta meikäläinen joutuu maksamaan, että saa blogata :)
Ei se haittaa, en kyllä uuttakaan halua avata ja aloittaa alusta. Jatkan tätä samaa mieluummin.
Täällä on täysi syksy päällä. Aamulla ei ollut kuin 5°C lämmintä ja aurinko paistaa. Juuri oikeanlainen syysilma. Tälläistä sen olla pitää.
Töissä katsottiin jo talvilomiakin. Miulla oli viime vuonna Joulun alusviikko lomaa, nyt on Joulun jälkeinen viikko, alkaen Tapaninpäivästä. Lupasin olla aaton ja Joulupäivän töissä.
Kuten huomaatte, ei miulla mitään järkevää sanottavaa ole :)
Sisustuksessa ei tapahdu mitään ja käsitöissä on jälleen iso projekti menossa. Miun vauhdilla siihen menee taas kauan...
Katsotaan ensi viikolla, josko tapahtuisi jotain muutakin kuin sohvalla makoilua, telkkarin töllötystä ja lukemista. Niin se miun vähäinen vapaa-aika töiden jälkeen nimittäin menee. Ei siinä mitään blogattavaa ole, paitsi jos haluatte nähdä sohvaperunan makoilemassa :) , kuvan telkkarista tai kirjan sivusta :)

Tai voinhan mie laittaakin kuvan sohvaperunasta. On tässä talossa nimittäin yksi nätti sellainen :)
Kuva on vanha ja ennenkin täällä ollut, mutta laitanpahan uudestaan.
Taitaa olla viisainta lopettaa jaarittelu ja lähteä johonkin, varmaan sohvalle ;)
Meinasin ihan unohtaa, mikä päivä tänään on. Sen se teettää, kun kaiket viikonloput on töissä...
Mukavaa viikon alkua kaikille! Sehän on nimittäin maanantai.