Miksi vaivautua?

Tänä aamuna sain valmiiksi tunikan Saana-langasta. Keskiviikkona aloitin ja tavoitteena oli saada valmiiksi loman aikana. Ja sain. Mutta, aikani soviteltuani, höyrytettyäni sen ja mallailtuani sitä, purin sen. Se ei ollut tiukka, mutta liian myötäilevä ja en todellakaan tarvitse vaatteita korostamaan makkaroita ja muhkuroita. Teen isomman. Mies ei koskaan tykkää siitä, että puran jonkin neuleen, mutta olen tehnyt ihan tarpeeksi kaappiin vaatteita seisomaan. Kun se oli päälläni, kiskoin koko ajan mahan kohdalta ja yritin venyttää isommaksi. Joten päätin, että teen uudestaan, eikä tarvitse jatkuvasti kiskoa.

Tätä tunikaa en ole pitänyt koskaan, tämä on ollut kerran päälläni, samoin tämä, tätä paitaa en ole pitänyt koskaan ja tämän annoin vanhemmalle likalle, joka ei myöskään sitä pidä. Vanhan blogin aikaan neuloin yhden tunikan, jota en ole pitänyt kuin ihan viime aikoina, neulottu Marraskuussa 2007...

Joten miksi ihmeessä vaivautua neulomaan isoja töitä, jos ei niitä pidä? Juuri siksi, että neulominen on kivaa ja sitä joka kerta toivoo onnistuvansa. Ja ehkä sitä itse on  liiankin kriittinen omia töitään kohtaan. Joka kerta on jotain parannettavaa. Ja nyt, kun olen tämän punaisen neuleen "löytänyt" käyttööni, en siitä oikeastaan mitään vikaa löydäkään. Joillekin ei voi mitään, mutta  oranssiin liiviin suunnittelin  tekeväni nyt jälkikäteen pitkän resorin, jospa siitä sitten tulisi pidettävä.

Vaikka joskus kyllä tuntuu siltä, että miksi tosiaan vaivautua? Lopettaisiko neulomisen kokonaan? Mutta mitä sen tilalle?

Loppuviikkoa mennään

Mies kävi eilen hakemassa sen Jotexin paketin, eikä siellä muuta ollut kuin tämä enkeli ja  vessaan matto. Matosta nyt en kuvaa viitsi ottaa, kaikkihan ne on samanlaisia, jos ovat pyöreitä ja sinisiä. Loput tulevat luultavasti Toukokuun puolen välin tienoilla.

Tänään on ollut ohjelmaa ihan kivasti ja kiva päiväkin on ollut. Ensin kävin entisen työkaverin luona kylässä aamupäivästä ja juttu luisti hyvin, vaikkei olla 2,5 vuoteen nähty ollenkaan. Me kyllä tultiin loistavasti toimeen jo silloin :)
Ja kun pääsin kotiin, eräs vanha ystävä tuli päiväkahville. Meillä juttu pyörähti kummallisesti lumikenkäilyyn. Olen jo muutaman vuoden miettinyt, että se olisi kiva harrastus. Etenkin nyt, kun on paljon lunta ja kevätaurinko paistaa, mikäs sen ihanampaa. Yritin saada miestäkin innostumaan, mutta ei sieltä vielä tullut juuta eikä jaata. Mietitään edelleen.

Neulomisen välttelyä

Tää bloggaaminen on joskus tosi vaikeaa. Ensin ei uusi editori toimi (vaihdoin vanhan) ja sitten sormet on aivoja nopeammat. Kirjoitin otsikon ja julkaisin... vahingossa.
Noniin, olen siis yrittänyt kaikin keinoin välttyä neulomasta! Mikäköhän vaivaa, kun aikaa olisi ja haluaisin Kolibri-tunikan pian valmiiksi, mutten viitsisi millään neuloa sitä. Ehkä tunnin illassa saan tehtyä ja sitten tökkii, enkä millään viitsisi aloittaa. Ja lankakin on ihan söpön väristä, oonkohan mie kipeä? Siis muutenkin kuin nuhassa :)
No, sen välttelyn aikana sain tehtyä aurinkolaseille pussin tästä Puro-huivista, jonka vahingossa huovutin. Huivin tähteet jäivät odottamaan ideaa ja uutta käyttötarkoitusta.
Aikoinaan miulla oli tosi kalliit ja kauniit merkkilasit, jotka sitten kerran laitoin samaan taskuun laukkuun, missä oli kynsiviila ja voitte kuvitella, miltä ne lasit sen jälkeen näyttivät...Nyt miulla on Citymarketista ostetut halpislasit, mutta sopivat miulle hyvin, joten yritän näitä nyt varjella viimeiseen asti. Enkä enää ikinä osta kalliita laseja, kun en niistä osaa pitää parempaa huolta.

Vissiin tekemisen puutetta

Tai jotain :) kun aina vaan sama sohva kuvissa.
Olen pitkään miettinyt sohvalle istuinosaan vaihtopäällistä ja eilen sain inspiksen. Heitin mummon virkkaaman päiväpeiton, joka on meidän sänkyyn liian pieni, sohvan päälle. Laitoin selkätyynyjenkin yli ja täytyy sanoa, että kyllä näyttää hyvältä. Toinen vaaleanpunainen tyyny on lytyssä, vaikka asettelin sen hienosti. Johtuu varmaan liian pienestä sisätyynystä, joten vaihdan sen kohta. Ihanan romanttinen ja kutsuva sohva :)

Ja lähikuvaa virkkauksesta.

Myssyjä

Jälleen kerran tein uuden Mario myssyn, vanha hyvä malli. Mutta ihan sen takia piti tehdä, että violetti Temposta neulottu lähti roskiin. Vuoden ensimmäinen neulomus, kerran pesty ja ahkeraan pidetty ei kestänyt käyttöä. Luvattoman paljon nukkaa, venähtänyt ja löystynyt, niskasta jo ommeltu suppuun, aivastaessa tipahtaa silmille. Jälleen kerran totesin, että en enää ikinä osta Tempoa. Huono lanka. Klikkaa kuva isoksi, niin näet nukan ja hatun kunnon paremmin.

Marraskuussa 2008 tehty keltainen Mario on vielä ihan hyvässä kunnossa, vaikka on monta kertaa pesty ja koko viime talven pidetty. Lankana siinä oli Novitan Isoveli. Mutta on niin räiskyvän värinen, että halusin vähän hillitymmän nyt.

Jotenka ostin mustaa Novitan Isoveljeä ja tekaisin tälläisen. Kuva on aika huono, kun kamera yrittää ottaa mustasta kuvaa ja hävittää taustan ja tuon nauhan.

Tällä kertaa en halunnut laittaa kukkaa ohimolle, vaan nauhan, jossa lukee Made by Tuulenpesä. Olin jo kauan haaveillut saavani noita nimikointinauhoja ja kerran sähköpostissa odotti kiva viesti www.merkitse.fi :stä ja sain näitä ilmaiseksi.

Nauhoihin saa itse valita pohjavärin, tekstin värin sekä fontin ja kuvan tai ilman kuvaa. Ruusu on miun kukka, joten valitsin sen, lempivärini on violetti ja pohjaväriksi valitsin kerman. Tykkään kovasti näistä ja aion kyllä käyttää jatkossa kaikissa tekemissäni neuleissa tai ompeluksissa sekä virkkauksissa. Tämä käsityöharrastus sai aivan uuden ulottuvuuden, kun sai oman tuotemerkin, eikä tunnu niin harrastelijamaiselta. Miun oma Tuulenpesä-merkki :)
Hatun kun laittaa päähän, merkki asettuu hyvin kuosiinsa.

Penkkaripäivä

Tänään oli miun vanhemmalla lapsella (ja muutamalla muullakin) Penkkaripäivä. Olin itse töissä, mutta tiukasti roikuin toimiston ikkunalla ja näinkin oman tyttöseni kuorma-auton lavalla :)
Ja tämän näköisiä tyttöjä meille äsken ilmestyi. Blondiperuukkinen on miun laps :) tummempi on hänen kaverinsa. Luvan kanssa sain julkaista kuvan täällä blogissa, lupasin kyllä kasvot peittää.

Arabiaa

Meiltä löytyy joitain vanhoja Arabian astioita, joita olen parikyt vuotta sitten saanut kotoa ja tädiltäni, kun silloin muutin omaan kämppään. En koskaan oikein osannut arvostaa niitä. Halusin ostaa uusia hienoja yhteensopivia astioita ja ostinkin. Nyt parina viime vuonna olen vasta tajunnut, että kauniimpia nämä vanhat astiat ovat kuin uudet.
Mutta, näitä ei oikeasti taida olla olemassakaan. En ole löytänyt mistään tietoa näistä astioista, kuuluuko näihin minkälaisia osia, miten vanhoja nämä ovat ym. Eivät varmaan hirveän vanhoja, mutta ainakin yli sen 20 vuotta kuitenkin :) Yhdet lautaset ovat pesussa, joten niistä en nyt saanut kuvia otettua.
Näitä sinikuvioisia oli aluksi neljä, nyt on jäljellä enää kaksi ja samaan sarjaan kuuluu uunipotti ja kuului pieni potti, jonka mies hajotti joskus vuosia sitten.

Näitä harmaita syviä lautasia meillä on varmaan täysi tusina, en ole tarkemmin laskenut. Paljon niitä on.

Onneksi en näitä myynyt kirpputorilla, kuten joitain vuosia sitten suunnittelin. Nyt en näistä enää osaa luopua, päinvastoin, voisin etsiä uusia osia joskus. Nykyään nämä ovat niin kauniita, kauniimpia kuin silloin ennen.
Ja taas tuli todistettua, ettei mitään kannata ikinä heittää pois :)

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni! Pieni blogiplääh on menossa, mutta eiköhän tämä tästä...

Olkkarin muutos

Tänään heräsin jo kuudelta ja olen saanut paljon aikaan. Olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestellyt olohuonetta ja kaappeja, laatikoita... kaikkea kivaa :) Mie siis ihan oikeasti tykkään laatikoiden ja kaappien järjestelemisestä :) Järjestystähän me vaihdettiin jo aiemmin miehen kanssa ja odotin näitä vapaita, että saan järjestettyä astiat ja kirjat ym. uusille paikoilleen.
Ensimmäisessä kuvassa taustalla näkyy hallitsevana kaappi ja ylimääräinen jääkaappi, joka oli ennen väärässä päässä olohuonetta. Eli kauimmaisessa nurkassa keittiöstä katsottuna, kuva on otettu keittiön oviaukosta.

Seuraava kuva on otettu samasta kohtaa vähän eri suuntaan järjestyksen vaihdon jälkeen. Nyt meillä on ruokailutila, jota tosin muut eivät juurikaan käytä, kun eivät viitsi kävellä n.10 askelta keittiöstä :) Mie tykkään käyttää, näen samalla telkkarin, kun syön. Tällä pirttikalustolla on tunnearvoa, tilasin Anttilasta joskus 90-luvun alussa, kun likat oli pieniä ja on siitä lähtien kulkenut joka paikassa mukana. Vähän on kellastunut, mutta mie tykkään. Jääkaappi ja pakastin on luonnollisessa paikassaan ruokailutilassa, vitriinissä ja sinisessä kaapissa on astioita (sekä tulostin/skanneri/kopiokone neulontaohjeiden tulostusta varten, sille ei vielä ainakaan löytynyt muuta paikkaa). Kirjat on tungettu matalaan lipastoon/vitriiniin/tv-tasoon pois korkeasta vitriinistä. Vitriinistä löytyy myös viinaa :o mutta eiköhän ne jossain vaiheessa mene viemäriin, kun ei niitä kukaan juo :)
Verho on hieman vinossa, kun valtava lehtipino kasvaa kasvamistaan. Kyllä mie ne oikeesti aion lukea vielä :) Vanhimmat on varmaan kolme vuotta vanhoja...kierrätyslehtiä äidiltä ja tädiltä...

Tässä näkee vielä selvemmin olkkarin toisen pään (kaapin ja pakastimen välissä oli jääkaappi, tässä sitä ei vielä ole).

Järjestyksen vaihdon jälkeen samassa paikassa on nykyään olohuone-puoli.

Eteisen oviaukosta vielä yleisnäkymää.

Mattojen paikat pitänee vielä vaihtaa jossain vaiheessa, ruokapöydän alla pitää olla isompi ja olkkarin puolelle riittää pienempi. Tämän järjestyksen innoituksen sain katsottuani eräänä Sunnuntaiaamuna Pientä pintaremonttia ja rupesin haaveilemaan ruokailuhuoneesta. Nyt meillä se tavallaan on.
Erikoisuutena järjestyksen vaihdossa oli se, että piirsin ensin paperille suunnitelman, sitten olikin helppo siirrellä tavarat paikoilleen. Koskaan ennen en ole niin tehnyt ja hommaan on mennyt tupla-aika tavaroiden etsiessä paikkaansa.
Tästä järjestyksestä mie tosiaan tykkään, näyttää kuvissakin selkeämmältä ja siistimmältä, kuten myös luonnossa.
Nuo kapeat pystypötköt on kaiuttimet, pakolliset miehen lelut :)
Niin ja se kaappi, siitä en nyt kuvaa ota, mutta se on tuossa neulontatuolin takana olevalla seinustalla, vähän syrjässä, eikä niin hallitsevana.

Vapaapäivä

Ei tarvitse olla kuin yksi vapaapäivä ja jo tuntuu erilaiselta. Aamulla nukutti hyvin, kun on viime aikoina ollut paljon aikaisia herätyksiä. Sain jopa imuroitua tänään, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
Tänään tuli postissa kirja, jota olen odottanut innolla. Juju-kerhon kuukauden kirja:

Jämälankainspiraatioita odotellessa ompelin pesulappuja äidille vanhoista pyyhkeistä päiviksi, jolloin ei kykene suihkuun menemään. Saa pyyhittyä itsensä puhtaaksi. Näitä olen suunnitellut tekeväni myös itselleni aamupesuille. Mutta vielä jää omat odottelemaan aikaa parempaa, eli lomaa... joka on muuten kahden viikon päästä! Oikeasti loma jäi sairasloman alle, joten se täytyi siirtää.

Viimeinen rutistus kahden ja puolen viikon rankasta työputkesta alkaa huomenna. Voiton puolella ollaan, 5 päivää enää töitä ja sitten on kaksi vapaata :) ja kohta se lomakin jo häämöttää.

Nyt käyn neulomaan Kolibrista tunikaa. Näyttää siltä, että vihdoin ja viimein sekin lanka muotoutuu neuleeksi. Monta kertaa onkin neulottu ja purettu, mutta tästä tulee aikas nätti :)